maanantai 31. joulukuuta 2012

Vuoden viimeinen päivä. Ja mitä jäikään vuodesta mieleen lukurintamalla?

Jäin hieman tavoitteesta, vaikkei se mikään kiveen hakattu tavoite ollutkaan. Tarkoitus oli saada 100 luettua kirjaa täyteen, mutta goodreadsin laskuri näyttää 92 kpl. Tosin, tuohon lukuun ei ole laskettu niitä hömppäharlekiineja, joita luen usein lomareissuilla. Mutta niistä en muutenkaan pidä kirjaa, joten kyllä se vaan myönnettävä, että tuo 92 kpl on se viimeinen lukema. Tänään en ehdi enää mitään lukea.

Ensi vuoden saldo jää pienemmäksi, kevääksi on uusia haasteita sen verran paljon, että tuskin ennätän montaakaan kirjaa lukea. 

Seuraan useita kirjablogeja, ja huomaan, että monet kirjaavat tekstinsä myös luettujen sivujen mukaan, mutta itse en ole tuohon vielä lähtenyt, koska en tiedä mistä versiosta sivumäärä pitäisi ottaa? Pokkarista? Alkuperäisestä. Entäpä jos kirjan lukee englanniksi, silloin se on aina hieman lyhyempi. Liikaa liikkuvia osia, joten en ole vielä siihen lähtenyt. Vaikka se olisikin ihan mielenkiintoista. Luettujen sanojen määrää taas ei taida saada mistään tietoonsa :-)

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Lukulistaa

Minulla on ongelma, mutta en tiedä, onko se hyvä vai huono asia. Haalin lukemista, ihan koko ajan. Äskettäin laskin kaikki ne ns. oikeat kirjat, jotka lukemattomina odottavat joko sähköisessä muodossa tai kirjahyllyssä. Luvussa ei ole mukana niitä kirjoja, jotka haluaisin lukea, mutta en ole vielä hankkinut. Eikä myöskään niitä kirjoja, joita en myöskään tilastoi, eli esim. lomamatkoille hankittuja Harlekiini -kirjoja. Noita en lue muuten, mutta hotellin terassilla drinkkilasi kädessä, ne sopivat tunnelmaan.

Kirjoja on yli 100. Eli jos lukisin kirjan viikossa, jo noista tulee parin vuoden urakka. Okei, en ajattele sitä urakkana negatiivisessa mielessä, koska nautin lukemisesta niin paljon. Mutta järjellä ajatellen, ei kannattaisi hankkia uusia kirjoja hetkeen. Mutta esim. tällä viikolla olen tilannut Amazonilta kaksikin eri kirjaa. Pariin sarjaan tuli lisäosia, ja olihan ne toki heti pakko saada.

Tein kuitenkin itselleni Goodreads:n lukulistan. Ja olen vakaasti päättänyt noudattaa sitä. Ainakin siihen asti, kun luen taas seuraavan arvostelun kirjasta, joka on ihan-pakko-lukea-just-nyt.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Crichton, Michael: Mikro



Herkkua Jurassic Park -faneille! Päihittääkö tieteellinen keksintö luonnonvoimat?
Seitsemän Cambridgen jatko-opiskelijaa kutsutaan Havaijille Nanigenin tutkimuskeskukseen tutustumaan uuteen mullistavaan teknologiaan. Laitos kehittää uusia lääkeaineita hyönteisiä tutkimalla.

Johtajalla ei ole puhtaat jauhot pussissaan, ja hän huijaa opiskelijat kutistushuoneeseen. He päätyvät keskelle hyönteisten maailmaa, missä ihmisäly joutuu vastakkain luonnon mittaamattomien voimien kanssa.

Tieteisjännäreistään maailmankuulun Michael Crichtonin (1942-2008) keskeneräiseksi jääneen trillerin viimeisteli kirjailija Richard Preston

Se on kuulkaa sillä tavalla, että jos inhoaa ötököitä, etenkin hämähäkkejä, tätä kirjaan en suosittele iltalukemiseksi. Siinä voi yö mennä miettiessä, että millainen armada kaikenlaista pikkuvipeltäjää onkaan sängyn alla... tai sängyssä.

Kirja itsessään oli ehtaa tieteisfantasiaa, jossa kuitenkin koko ajan oli pieni takavire, että voisihan tämä periaatteessa olla tottakin. Voisihan? Luin kirjan nopeasti, koska päähenkilöiden kohtalo kiinnosti.

Kirjassa siis lähetetään opiskelijoita Havajille tutustumaan uuteen tutkimusprojektiin, jossa tehdään mahdottomasta mahdollista. Erinäisten sattumien ansiosta opiskelijat viskataan julmaan luontoon, jossa kukaan ei ole turvassa. Ja loppu onkin selviytymistarinaa. Mutta kirja tosiaan tempaa mukaansa!

perjantai 2. marraskuuta 2012

del Toro, Guillermo; Hogan, Chuck: Vitsaus


Ne ovat aina olleet keskuudessamme. Pesineet ja ruokailleet. Salassa ja pimeydessä. Nyt niiden aika on tullut.

JFK:n lentokentällä New Yorkissa seisoo juuri laskeutunut, valtava lentokone täysin pimeänä. Paikalle hälytetään biologisiin uhkiin erikoistunut tohtori Eph Goodweather ja hänen kollegansa Nora Martinez. He kohtaavat koneessa käsittämättömän näyn: kaikki koneen matkustajat istuvat liikkumattomina paikoillaan, ja vain neljä heistä on elossa. Tilanne muuttuu entistä oudommaksi, kun sekä hengissä selvinneet että kuolleet katoavat.

Samaan aikaan Harlemissa entinen Wienin yliopiston professori ja nykyinen panttilainaamon pitäjä Abraham Setrakian oivaltaa, että se mitä hän on kauan odottanut ja pelännyt, on alkanut. Hän etsii käsiinsä Goodweatherin ja Martinezin, ja yhdessä he alkavat taistella ärhäkästi leviävää, tappavaa vitsausta vastaan.

Vitsaus on trilogian ensimmäinen kirja. Se on nopeatempoinen kauhujännäri, jossa ikiaikainen uhka tunkeutuu moderniin maailmaan.

Vampyyritarinaa aikuisempaan makuun. Tässä ei enää hissutella, vaan tuhotaan ihmiskuntaa ihan urakalla. Ei oikein mitään erikoista kommentoitavaa, mutta ihan viihdyttävä. Sarja on kolmiosainen, joten vaikea sanoa, saadaanko jännitystä pidettyä yllä. Tässä osassa ei onneksi liikaa pyöritty ihmissude-draamoissa. Mutta tarinaa oli mielestäni pitkitetty sillä, että monta kappaletta ja lukua oli juttua ihmisistä, joilla ei ollut varsinaisen tarinan kannalta mitään tekoa. Sillä ehkä haluttiin alleviivata tarinan kamaluutta, mutta mielestäni se oli turhaa.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Jordan, Robert: Lähettiläät

Tar Valonissa sijaitsevaa Valkoista tornia johtava Amyrlin Elaida päättää, että Rand on pakotettava alistumaan Aes Sedain tahtoon, ja määrää lähettiläänsä saattamaan Randin Torniin hänen valvovan silmänsä alle.

Myös monia seikkailuja kokenut Egwene saa kutsun Aes Sedain oppiin Salidariin, mutta ei saata arvata mikä häntä siellä odottaa. Salidarissa tehdään pian kauaskantoisia päätöksiä...

Näitä ei ehkä kannattaisi arvostella yksittäin, tässäkin on kuitenkin osa alkuperäistä englanninkielistä kirjaa. Ja vielä se keskiosa, joten tässä ei itsessään ole alkua eikä loppua.

Rand saa vieraita tornista, ja taas yritetään molemmin puolin sumuttaa toista osapuolta. Aika iso osa näistä kirjoista tuntuu olevan joko vanhojen tapojen kertausta tai sitä, miten toista parhaiten saisi ohjattua omaan suuntaansa.

Samaa tekevät kapinalliset Aes Sedait, jotka juonivat Egwenen omaksi pomokseen. Taitavat vain lyödä kirveen kiveen siinä kohtaa... Seuraava osa joutuu odottamaan lukemista hetken, koska jonossa on pino muita kirjaston kirjoja, jotka on palautettava ensin.

maanantai 8. lokakuuta 2012

del Toro, Guillermo; Hogan, Chuck: Lankeemus


Kuudessa päivässä New Yorkista tuli vampyyrikaupunki, ja nyt pimeät lentokoneet ovat laskeutuneet jo Tokion, Moskovan ja Lontoon kentille...
Eph Goodweather jatkaa joukkoineen mahdottomalta tuntuvaa taisteluaan vampyyrivitsausta vastaan. Samalla hän yrittää epätoivoisesti suojella poikaansa tämän äidiltä, joka on jo viruksen saastuttama. Vampyyrien rivit alkavat kuitenkin rakoilla. Vanhan ja uuden maailman vampyyrien välille syttyy sota, jonka jaloissa ihmiset pyörivät pelokkaina. Kumpikin vampyyrijoukko yrittää saada käsiinsä mystisen kirjan, sillä sen löytäjällä on käsissään maapallon tulevaisuus.

Tämä osa ei ehkä enää ollut niin uutuudenviehätystä kuin ensimmäinen osa. Tässä oltiin jo pimeyden ytimessä, eikä paluuta tuntunut olevan. Mutta jännitys piti kyllä otteessaan hyvin tässäkin, ja suosittelen modernin vampyyritarinoiden ystäville. Kauhu ei tässä ole enää niin käsinkosketeltavaa.

lauantai 29. syyskuuta 2012

Jordan, Robert: Kaaoksen valtias

Ajan Pyörä pyörii vääjäämättä, kun Rand al'Thor yrittää yhdistää kansakunnat taisteluun Pimeyden voimia vastaan. Samaan aikaan Pimeyden valtias välittää hyljätyille mahtikäskynsä: ”Hallitkoon Kaaoksen valtias!” Liikkeellä on pelottavia voimia...

Perrin Kultasilmä Aybara tuntee, että hänen on liityttävä Rand al'Thorin miehiin. Rand tarvitsee häntä samoin kuin Matia, jonka on määrä johtaa armeija Teariin. Jälleen kerran kohtalon voimat vetävät ystävyksiä yhteen.


Tämä oli eka osa alkuperäisestä Lord of Chaos -kirjasta. Enkä voi sanoa, että tässä olisi mitään merkittävää vielä tapahtunut. Perrin vilahti kuvioissa, mikä oli mukavaa. Nythän tässä on taas pitkän aikaa keskitytty vaan Randiin ja tyttöihin. Mat ja Perrin ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Jacobs, Kate: Lankakaupan talvi

Ystävyyden lämpöä paukkupakkasten keskelle

Vuoden lähestyessä loppuaan Dakota Walkerin elämässä riittää hyörinää. Jouluvalmistelujen lisäksi lankakaupan ystävykset kokoontuvat suunnittelemaan Anita Lowensteinin ja Martyn odotettuja häitä. Samalla Dakotan ajatukset kulkeutuvat kaikkein tärkeimpään, Georgia-äidin muistoon.

Dakotalle tarjoutuu mahdollisuus matkustaa joulunviettoon Skotlantiin isoäitinsä luo. Kun jouluruoat on syöty ja lahjat avattu, on aika kääriytyä täkkiin ja muistella yhdessä Georgian elämää – lapsuudesta ensi askeliin Dakotan äitinä. Muistoja rikkaampana Dakotan on aika jatkaa omaa tarinaansa.

Lankakaupan talvi on Kate Jacobsin kolmas neulontaromaani, jonka lämmön ja naurun täyteinen tarina ylistää perhesiteitä ja ystävyyttä. Mukana on Jacobsin aiempien kirjojen tapaan neulontaohjeita ja reseptejä.


Luin ihan putkeen kaikki nämä kolme kirjaa: Vaikka kaksi viimeistä ei enää yltäneetkään mielestäni ensimmäisen tasolle, olivat nämä kuitenkin mukavaa luettavaa kesän lopulle. Tässä viimeisessä osassa asiat saavat ehkä vielä enemmän siirappia ylleen kuin aiemmissa. Ja ihan hyvä niin. Luen samaan aikaan toista sarjaa, jossa veri ja päät lentelevät. Tämä oli oikein mukavaa sadunomaista hömppää siihen rinnalle.

Dakotan ajatukset tuntuvat välillä ehkä liiankin pikkuvanhoille, onhan hän kuitenkin vasta kaksikymmentä. Mutta toisaalta, jos on kasvanut koko ikänsä vanhempien ihmisten ympäröimänäm, annettakoon se anteeksi.

Sarjassa julkaistu:
1. Pieni lankakauppa
2. Lankakaupan tyttö
3. Talvi lankakaupassa

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Jacobs, Kate: Lankakaupan tyttö

Dakota Walker on 18-vuotias sisupussi. Hän opiskelee yliopistossa ja pyörittää osa-aikaisesti äitinsä Georgian perustamaa lankakauppaa Manhattanilla. Georgian kuolemasta on kulunut viisi vuotta, mutta Dakotan ja tuttujen neulontakerholaisten elämässä hän on edelleen läsnä. Menetyksen jälkeen yhteiset hetket kerholaisten kanssa ovat tulleet entistäkin tärkeämmiksi.

Jokaisen elämässä on uusia haasteita. Dakota ei ole varma, haluaako seurata äitinsä jalanjälkiä ja pyörittää lankakauppaa. Avioerosta toipuva Catherine etsii uutta rakkautta Italiasta asti, ja feministi Darwinin unelmat perheestä saavat kaksinkertaisen täyttymyksen. Mestarineuloja, yksinhuoltaja Lucie huolehtii lapsensa lisäksi myös ikääntyvästä äidistään. 78-vuotias Anita puolestaan saa kosinnan Martylta, mutta hyväksyvätkö Anitan aikuiset lapset äidin uutta onnea?

Intohimoiselle käsityöharrastajalle jokainen elämäntilanne tuo mukanaan paitsi yllätyksiä myös uusia käsityöprojekteja. Milloin se on hääpuku, milloin pörröiset vauvatöppöset. Yhdysvaltain bestsellerlistoille noussut Lankakaupan tyttö on tiiviisti neulottu hyvän mielen romaani, joka kuvaa koskettavasti äitinä, vaimona, tyttärenä ja ystävänä olemisen iloja ja suruja.

Yhdysvaltain bestsellerlistoille noussut Lankakaupan tyttö on tiiviisti neulottu hyvän mielen romaani, joka kuvaa koskettavasti äitinä, vaimona, tyttärenä ja ystävänä olemisen iloja ja suruja.

Kirja jatkaa onnistuneesti Walkerin naisten tarinaa. Tässä kirjassa päähenkilönä on Dakota, Georgian tytär, mutta enenmmän ääneen pääsevät myös muut naiset. Tarinaa viedään eteenpäin myös miesten silmin. Pidän kirjoissa siitä, että kertoja vaihtuu. Tosin, välillä se vaihtuu vähän turhankin tiheään. Tässä kirjassa lankakaupan osuus ei ole enää niin suuri ja tarinaa viedään myös Italiaan. Se on ihan piristävä lisä.

Nämä kirjat ovat aiheuttaneet sen, että olen miettinyt jopa kutimien ostamista. En vaan todellakaan ole käsityö-ihminen, joten saattaapi olla, että kannattaa jättää väliin ja jättää itselleen illuusia siitä, että sehän voisi olla kivaa.

Sarjassa on tähän mennessä ilmestynyt kolme osaa:
1. Pieni lankakauppa
2. Lankakaupan tyttö
3. Lankakaupan talvi

torstai 26. heinäkuuta 2012

Reading, Mario: Kolmas Antikristus

Nostradamuksen ennustama kolmas Antikristus on noussut valtaan itäisessä Euroopassa. Ainoastaan vielä syntymätön Toinen tuleminen voi suojella ihmiskuntaa Antikristukselta, ja lapsen äitiä jahtaa Antikristuksen joukkojen lisäksi verenhimoinen salaseura Corpus Maleficus.

Halki lumisen Itä-Euroopan pakeneva tietokirjailija Adam Sabir kumppaneineen joutuu panemaan kaiken peliin suojellakseen syntymätöntä lasta ja selvittääkseen loput ennustuksen salat ajoissa, ennen ihmiskunnan kohtalokasta käännekohtaa vuoden 2012 lopussa.
Kirja oli kolmas ja viimeinen Mario Readingin uutuussarjaa. Tästä kolmannesta osasta pidin itse asiassa eniten, koska tässä ei edes yritetty enää metsästää mitään arvoituksia, vaan tämä oli enemminkin toimintakirja. Arvoitusten metsästys on lempikirjallisuuttani, mutta kaksi edellistä osaa olivat pettymyksiä juuri siitä syystä, että lupauksista huolimatta niissä ei juurikaan arvoituksia ollut, vaan enemmänkin samaa takaa-ajoa kuin tässäkin.

Mutta nyt en siis enää edes odottanut enempää, joten siksi varmaan kirjakin upposi paremmin. Suosittelen lukemaan kuitenkin, vaikken niin kovin hohdokkaana itse sarjaa pitänytkään. DaVincin koodi taisi opettaa liian hyvälle, toista samanlaista lukukokemusta tuskin hetkeen osuu kohdalle.

Sarjassa ilmestyneet:
1. Nostradamuksen aikakirjat
2. Maya-ennustus
3. Kolmas antikristus

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Jacobs, Kate: Pieni lankakauppa

Oman elämänsä puikoissa

Walker & Tytär on Georgia ja Dakota Walkerin yhteinen yritys. Tai noh – Dakota on vasta 12-vuotias, mutta ilman hänen syntymäänsä Georgialla ei olisi lankaliikettä. Eikä hän olisi saanut nimeä neuleiden suunnittelijana. Eikä hänen kaupassaan kokoontuisi kanta-asiakkaiden kerho joka perjantai-ilta. Kun liikkeen ovet on lukittu, neuleet vedetään kasseista, juttu lentää ja iloinen nauru raikuu.

Neulomisen ohessa naiset maistelevat Dakotan leipomia muffinseja ja hörppivät kahvia. Seitsemänkymppinen Anita, Georgian haltijakummi, neuvoo aloittelijoita. Muotisuunnittelijaksi aikova Peri tietää viimeisimmät villitykset. Lucie on mestarineuloja, mutta hänellä on hermoja raastava salaisuus…Vain puikkojen kilistely pitää hänet järjissään. Darwin Chiu, tiukka feministi, kirjoittaa muistiinpanoja kynä savuten. Hän tekee väitöskirjaa neulomisesta, vaikka paheksuu syvästi naisten kivikautista harrastusta.

Sitten kuvaan astuu James, Dakotan isä ja Georgian nuoruusvuosien rakastettu. Hän ei ole koskaan nähnyt tytärtään, mutta nyt hän penää isän oikeuksiaan. Dakota on riemuissaan.

Georgian elämän perusta alkaa horjua. Mitä hän oikeastaan haluaa elämältä? Kerholaiset tiivistävät rivejään. Kun mahdoton tapahtuu, auttavaiset sielun sisaret ympäröivät Georgian.


Aivan ihana hyvän mielen kirja. Luin tämän hetkessä, vaikka kirjalla oli pituutta n. 600 sivua. Kirjassa oli kirjava joukko naisia, ja muutama mieskin. Kaikilla oli omat ongelmansa, mutta myös hyvän mielen hetkensä. Kirjan parasta antia oli kuitenkin mielestäni lankakaupan kuvailu. Siitä luotiin jotenkin sadunhohtoinen. Odotankin innolla kirjasta tekeillä olevaa elokuvaa, en tiedä sen ilmestymisajankohtaa, mutta taatusti menen katsomaan.

Kirjan loppua en viitsi paljastaa, mutta seuraava osa on jo lukulistalla. Hain sen ja kirjasarjan kolmannenkin osan samantien kirjastosta, kun sain tämän loppuun.

Sarjassa on tähän mennessä ilmestynyt kolme osaa:
1. Pieni lankakauppa
2. Lankakaupan tyttö
3. Talvi lankakaupassa

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Jordan, Robert: Sotaherra


Suomennos sisältää alkuteoksen luvut 41–56.

Rand al´Thor, uudestisyntynyt Lohikäärme, yrittää kaikin keinoin pelastaa aielheimon piirittämää Cairhienin kaupunkia. Taistelua ei voi enää välttää, ja hermot alkavat kiristyä. Randin kumppaneista varsinkin Matrim Cauthon toivoisi olevansa jossakin aivan muualla. Niin ei kuitenkaan voi olla, sillä Matrim on sotaherra, ja siten kohtalokkaiden tapahtumien ytimessä.


Samaan aikaan Nynaeve ja Elayne etsivät jokialusta jatkaakseen matkaa Aes Sedaitten kokoontumispaikalle Salidariin. Ehtivätkö he sinne kun yksi hyljätyistä on päässyt heidän kintereilleen?

Koska tämä oli taas viimeinen osa alkuperäisestä teoksesta, niin tässä kirjassa tapahtui paljon enemmän kuin kahdessa edellisessä. Rand on edelleen loukussa kolmen eri tyttösen kanssa, ainakin ajatusten tasolla. Min ei tosin ole mailla eikä halmeilla ja Elaynekin matkustaa kiertävän eläintarhan kanssa. Joten käden ulottuvilla ei oikeastaan olekaan kuin Aviendha, Aiel-neitonen, jonka tarkoitus oli alunperin vartioida Randia Elaynea varten. Noh, lopputuloksen voi jokainen arvata.

Edelleen, mielestäni varsinkin naishahmot käyttäytyvät jokseenkin järjettömästi, mutta jos ei kiinnitetä siihen huomiota, niin tarina oli aika jännittävä. Kirjan nimen mukaisesti Mat nousee johtamaan armeijaa, tosin hyvin vastentahtoisesti. Mutta voitto tulee sen ansioista, eikä Mat pääse vieläkään eroon Randista. Perriniä ei koko kirjassa käsitellä ollenkaan, eikä Kasvirtain asioita. Hauskinta oli kuitenkin seurata Nyavea ja Elaynea kiertävän eläintarhan mukana. Sielläkään vaan ei kaikki ollut sitä, miltä näyttää.

Luulen kuitenkin, että lukulistani on sen verran pitkä, että menee hetki, ennenkuin palaan sarjan pariin. Ja kuten jo edellisessä osassa totesin, niin taidan jatkaa englannikielistä versiota.

torstai 19. heinäkuuta 2012

Jordan, Robert: Hopeinen nuoli

Suomennos sisältää alkuteoksen luvut 20–40. 

Rand al'Thor, uudestisyntynyt Lohikäärme ja Hän joka saapuu aamunkoiton myötä, yrittää pysäyttää aielin heimon, joka tappaa ja tuhoaa kaiken tiellensä osuvan. Rand ja aielit ylittävät Maailman Rangan, mikä on ennenkuulumatonta. Näin suuri joukko ei ole päässyt myyttisten vuorten yli kolmeen tuhanteen vuoteen.

Samaan aikaan Nynaeve matkustaa kiertävän eläintarhan mukana vältellen herättämästä mustan ajahin huomiota. Unten maailman kautta hän pystyy kohtaamaan ystävänsä.


Kuten aina nämä keskiosat, tässäkään ei varsinaisesti tapahtunut mitään. Rand, Mat ja Egwene matkaavat Aieleiden mukana kohti aavikon laitaa. Randin opettajana on yksi hyljätyistä, joka on pakotettu työhön. Epäilen, että tästä kaverista tulee kuitenkin vielä jotain hyvää. En oikein osaa sanoa kirjasta mitään, kun mitään ei kerran jäänyt mieleen. Taidan tämän osan jälkeen siirtyä lukemaan alkuperäikielellä, kirjat eivät silloin välttämättä tunnu niin sekavilta. Plus lisäksi minulla sattuu olemaan kaikki osat e-kirjoina jo valmiina.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Valtonen, Mato; Isokallio, Kalle: Elämä on aprillia

Pajavasara iski, kun ymmärsimme että meitä on vedätetty koko elämämme. Jotkut vedätykset tehtiin meidän parhaaksemme, jotkut siksi että ryntäisimme ostamaan jotain tarpeetonta ja jotkut siksi että antaisimme äänemme jollekin joka ajaa omaa etuaan meistä välittämättä.

Sitten pajavasara iski uudestaan. Kuinka tylsää elämämme olisikaan ollut, jos kaikki olisivat pitäytyneet totuudessa. Kun totuus on kuulijan korvassa, mistä me edes tiedämme mikä maailmankaikkeudessa on totta ja mikä ei. Eikä tässä rehellisiä olla oltu itsekään. Valkoisia valheita olemme mekin kylväneet ympärillemme totuuden ollessa liian tuskainen kerrottavaksi tai kuultavaksi.

Yhtä kaikki, elämämme on ollut melkoista aprillipilaa, josta kiitos kaikille jotka ovat meitä vedättäneet.

– Kalle & Mato
 
Mies halusi tämän matkalukemiseksi ja itsekin tuli se sitten lukaistua, kun ei sillä pituuttakaan ollut kuin 130 sivua. Ja paljon kuvia. Kuten kirjan esittelykin kertoo, kyseessä on kertomuksia siitä, miten meitä on huijattu. Jokainen kappale on hyvin lyhyt, ja aiheet ovat aivat laidasta laitaan. Urheilusta mainosmaailmaan ja tietenkin poliitiikkaan.
 
Jotkut aiheet olivat kyllä mielestäni vähän väkisin väännettyjä, mutta ihan kepeä välipala, jonka lukaisi hetkessä.

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Weiner, Tim: FBI Liittovaltion poliisin historia

Yhdysvaltain liittovaltion poliisi FBI perustettiin vuonna 1908 lainvalvontaelimeksi. Pian se muuttui presidenttien poliittisia käskyjä noudattavaksi tiedustelupalveluksi, joka harjoitti laitonta salakuuntelua, vakoilua ja valvontaa. Kohteina olivat niin amerikkalaiset radikaalit, vieraiden valtojen agentit, muslimiterroristit kuin syyttöminä vangitut epäillyt.

Useat Yhdysvaltain presidentit ovat väärinkäyttäneet FBI:tä vapauden, oikeuden ja demokratian nimissä. Vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen CIA:takin mahtavammaksi kehittynyt tiedusteluorganisaatio sai entistä laajemmat toimintavaltuudet. Epäonnistumisten leimaama taistelu valtion vihollisia vastaan jatkuu edelleen.

Tim Weiner on Pulitzer-palkittu toimittaja, joka on tutkinut pitkään amerikkalaista tiedustelutoimintaa. Häneltä on aiemmin suomennettu National Book Award -palkinnon saanut teos CIA – Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun historia. FBI:n historia perustuu aiemmin julkaisemattomaan aineistoon.

Minen oikein tiedä mitä ajatella tästä kirjasta. Toisaalta toivoisin, että en olisi edes lukenut sitä, toisaalta olen ehkä hölmistynyt omasta sinisilmäisyyestäni. Tiedän kyllä, että tämähän on kirjailijan näkemys tapahtumista ja hän on luonut oman kuvansa arkistojen perusteella. Mutta silti kirja antaa aika raa'an kuvan Hooverista ja Yhdysvaltojen presidenteistä.

Mutta historiallisessa mielessä olen tyytyväinen, että luin kirjan kaikesta huolimatta. Paksuutta kirjalla oli liki 700 sivua, mutta 150 viimeistä oli liitteitä. Kirja oli kuitenkin välillä vähän raskastempoista, kun nimiä ja tapahtumia vilisi runsaasti. Alunperin lainasin tämän matkalukemiseksi, mutta kirjan painon takia en sitä sitten raahannut mukaan, että tuli vähän kiire lukea se loppuun.

Laittomia pidätyksiä, vangitsemisia, murtoja, vakoilua – huipputoimittaja paljastaa myyttisen FBI:n historian

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Child, Lee: Teksas palaa

Teksasin helle on paahtava, ja tienposkessa liftaavalle Jack Reacherille on yhdentekevää, kuka hänet poimii kyytiinsä. Silti hän yllättyy noustessaan ilmastoituun Cadillaciin, jonka ratissa on häikäisevän kaunis, nuori ja rikas nainen. Nainen kertoo, että hänen miehensä on vankilassa ja mukiloi hänet tajuttomaksi ulos päästyään – ellei peräti tapa.

Reacher ei voi jäädä välinpitämättömäksi naisen vetoomukselle vaan järjestää itsensä töihin Carmenin jättifarmille ottaakseen selkoa ongelmista. Niitä tuntuukin riittävän: paikka tihkuu valheita ja ennakkoluuloja, vihaa ja murhanhimoa.

Reacherilla tuntuu olevan seinä vastassa. Carmenin perhe suhtautuu häneen vihamielisesti. Poliisiin ei voi luottaa. Lakimiehet eivät suostu auttamaan. Reacherille ei jää muuta keinoa kuin ryhtyä suoraan toimintaan…

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *Pidän kirjoista, joissa tapahtuu koko ajan. Juuri näihin dekkareihin sopii suora toiminta, eikä syvällinen mietiskely. Toki Jack Reacher on perinteinen sankari, joka pistää konnat kuriin ja järjestykseen on tietenkin se kaikkein voimakkain kaikista. Mutta sopii tähän tyyliin.

Tässä kirjassa sai kyllä loppuun asti miettiä, että kuka on syyllinen ja kuka syytön. Teksasin maisemia oli kuvailtu runsaasti, varsinkin kuumuutta. En tiennyt, että sitä voidaan kuvailla niin monella tapaa. Mutta onhan eskimoillakin lukemattomia sanoja lumelle.

Suosittelen jännityksen ja toiminnan ystäville. Lee Child osaa hommansa ja kirjapinossani odottelee jo seuraava osa. Nämä toimivat hyvin ihan yksikseenkin, vaikka tarinoissa välillä viitataan menneisiin.

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Matka: Risteily, Visby - Kööpenhamina - Norjan rannikko

28.6 Torstai
Lähtö Helsingistä, ei tuulista. Onneksi. Laivalla löydetiin heti tuttuja naamoja ja Lysykin oli töissä. Jää kuulemma vuoden päästä eläkkeelle. Tulee kyllä ikävä, jos ei osuta enää samaan aikaan reissuun :-(

29.6 Perjantai - Visby
Täällä oli kuulemma satanut edellisinä päivinä ja ollut kylmä. Nyt aurinko paistoi täysin pilvettömältä taivaalta ja oli helle. Ei edes tuullut. Aamupäivällä käveltiin ensin pieni kierros kaupungilla, mutta mikään paikka ei ollut vielä auki. Kumma, koska oli kuitenkin normaali perjantai. Mutta vasta kymmeneltä avasivat joka puolella.

Käytiin laivalla juomassa kahvit ja suunnistettiin takaisin. Nyt olivat jo kaupatkin auki ja ihmisiä paljon enemmän. Tuuli alkoi hieman nousta, mikä aiheutti pientä päänvaivaa sen suhteen, että laitanko matkapahoinvointilaastarin vai en. Laitoin sen lopulta, mieluummin se hieman uivelo olo siitä, kun oikeasti huono olo. Se oli kuitenkin ihan turhaa, koska ei se mitään keinunut.

Illalla

30.6 Lauantai - Kööpenhamina
Täällä myös upea ilma, ihan shortsikeli. Aamulla lähdetiin kiertoajelulle ja oppaaksi sattui suomalainen nainen, joka oli tosin asunut Tanskassa pitkään. Nähtiin pieni merenneito, joka siis oli todella nimensä veroinen. Pieni. Sen jälkeen pyörittiin keskustassa tärkeimmät nähtävyydet. Ihan kivan oloinen kaupunki.

Miehelle iski perinteinen vatsatauti, joten laivalle palaamisen jälkeen sain pyöriä loppuillan yksin laivalla ja kaupungilla. Mutta onneksi tauti talttui seuraavaan aamun mennessä.

Aamulla olin odottanut kovasti Juutinrauman sillan näkemistä. Kuvittelin sen jotenkin massiiviseksi kolossiksi keskellä merta. Nojoo, ei se sitten niin iso ollutkaan. En edes tajunnut sillan olevan SE silta, ennenkuin kapteeni niin kuulutti.

1.7 Sunnuntai - Merellä
Tämä päivä vietettiin merellä. Ei ei tapahtunut muuta kuin armotonta kirjojen lukua ja syömistä. Ei keinuntaa tms. ikävää. Mutta ei mitään raportoitavaakaan.

2.7 Maanantai - Bergen
Tällä kertaa otettiin laivan oma retki, jolla pääsi näköalapaikalle ylös pilvien luokse. Onneksi otettiin, koska omitoimimatkailijana olisimme joutuneet jonottamaan aika kauan. Matka ylös tehtiin pikkujunalla, tai vaunuhan se oli. Siinä kohtaa hieman pelotti. Mutta kannatti mennä. Vaikka ilma oli ehkä hieman viileämpi, näköalat olivat huikeat yli Bergenin.

Tämän jälkeen käytiin Norjan oman säveltäjän Griegin kotipaikassa. Se nyt oli ihan ok, vaikka kyseisen herran sävellyksistä en montaa tunne.

3.7 Tiistai - Geyranger
Tämä paikka on yksi kauneimmista vuonoista, sen perällä on pikkuinen kylä, jossa saa kyllä puolikkaan päivän kulumaan kivasti. Kuljetus laivalta tapahtui pienemmillä veneillä, koska satamaan tuolla ei ole mitään asiaa isolla laivalla.

4.7 Keskiviikko - Molde

5.7 Torstai -Brönnesund

6.7 Perjantai - Lofootit

7.7 Lauantai - Tromssa

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Mäki, Reijo: Marraskuu on musta hauta

Jussi Vares varjostaa idänkaupan konsulttia ja tämän syrjähyppyjä Tallinnassa. 
Huimassa seikkailussa pyörivät mukana niin lännestä tilattu palkkamurhaaja, suomalainen jobbari, gruusialainen KGB-pomo kuin suloinen virolaishuorakin

Luin tätä laivareissussa. Ja nyt on myönnettävä, että ei tästä nyt kyllä jäänyt mieleen oikein mitään. Mutta taattua Varesta. Tätä en ollut lukenut aiemmin. Tarkoitukseni olisi lukaista läpi Varekset alusta asti. Varsinkin näitä alkupään tarinoita en niin muista.

Mutta tarinan kuvio on siis vanha tuttu. Vares tapaa naisia, juo viinaa ja siinä sivussa ratkoo jotain mysteeriä. Josta saa toivonmukaan rahaa ostaa lisää viinaa ja viihdyttää naisia.

Tarvitseeko kesädekkarilta enempää vaatiakaan?

torstai 5. heinäkuuta 2012

James, E.L: Fifty Shades of Grey / Sidottu

Luin tämän ensin reissussa englanniksi, kun sattui olemaan kätevästi e-kirjana. Suomeen tultuani sain kirjan käsiini myös suomenkielellä. Ja luin sen samantien uudestaan.

En lukenut ehkä niinkään siksi, että olisin pitänyt kirjaa mitenkään kovinkaan loistavana, vaan enemmänkin siksi, että en ihan ensimmäisellä kerralla tajunnut, mikä tässä oli niin kamalan ihanan mahtavaa. Mutta eipä se ihanuus oikein auennut suomenkielelläkään.

Kirjassa on siis komeita miehiä, viattomia naisia, valtaa, rahaa ja seksiä. Eli kaikkea, mistä kunnon lomalukeminen koostuu. Ja olenhan toki lukenut Houkutukseni hiirenkorville, tämä kirjasarjahan on alunperin Twilightin fanficcia.

Mutta näistä kaikista huolimatta en oikein missään vaiheessa päässyt kirjaan sisälle. Se saattoi johtua siitä, että samaan aikaan, kun luin kiihkeitä seksikohtauksia, viereisessä pöydässä istuvat eläkeläismummot vertailivat kutomiaan sukkia. Tähän hetkeen olisi ehkä ennemminkin sopinut Pieni Lankakauppa.

Mutta, en usko, että tämä johtui siitäkään. Kirjassa siis ökyrikas Christian Grey yrittää saada viatonta opiskelijaa Anastasiaa kirjoittamaan itsensä kanssa arveluttavan sopimuksen heidän yhteisestä seksielämästään. Tai siis Anastasiaa arveluttaa. Ja Grey lahjoittaa siinä sivussa Analle kalliita lahjoja, mutta yrittää myös kontrolloida hänen elämäänsä. Koko ajan vaan oikestaan hoin Anastasialle mielessäni, että älä vaan kirjoita sitä sopimusta. En pitänyt ollenkaan ajatuksesta, että hänestä olisi tullut tahdoton nukke Christianin leikkeihin. Vaikka olisi sitten ollut kuinka kiihkeää hyvänsä.

Samat asiat, joista olin aivan myyty Edwardin kohdalla, lähinnä ärsyttivät Christianin kohdalla. Mutta, ehkä olen lukenut liikaa vähän vastaavia tarinoita viime aikoina. Ehdottamasti kyllä aion lukea kirjan jatko-osatkin, mutta ne eivät päässeet ihan heti lukulistani kärkeen.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Jordan, Robert: Taivaan tulet

Suomennos sisältää luvut 1-19 alkuteoksesta The Fires of Heaven. 

Nuori Rand al'Thor on uudesti syntynyt Lohikäärme, myyttinen hahmo, jonka on opittava hyväksymään kohtalonsa. Aielin autiomaassa hän harjoittelee ainoan Mahdin käyttöä ja pohtii seuraavaa siirtoaan. Mutta kohtalo puuttuu peliin jälleen kerran ja pakottaa hänet liikkeelle.

Samaan aikaan Valkoinen Torni, Aes Sedain tuhatvuotinen tyyssija, on murtunut kapinan kourissa. Tornista lähteneet pakolaiset hautovat kostoa sen uutta haltijaa vastaan. Kamppailu Pimeän voimia vastaan tuntuu leviävän maan ääriin.


Eipä tästä mitään erikoista sanottavaa ole, Rand, Egwene ja Mat seikkailevat Aielin autiomaassa. Tornin vanhat asukit hautovat omia juoniaan.

torstai 14. kesäkuuta 2012

Keene, Carolyn: The Secret of the Old Clock


 Ah, paluu lapsuuteen. Opin lukemaan hyvin nuorena. Ja jo ekalla luokalla koulussa olin lukenut Viisikkoja ja muita nuorten jännistyskirjoja.

Ja toki jossain vaiheessa löysin Neiti Etsivän, eli englantilaisittain Nancy Drew:n. Hän oli nokkela, kaunis, ja hyvin hyvin viisas tietenkin. Luin kirjoja pääsääntöisesti 80-luvun alkupuolella, mutta kirjohan tulee koko ajan lisää. Jossain vaiheessa minulle selvisi, että Carolyn Keene oli vain nimimerkki ja kirjailijoita oli todellisuudessa useita.

Kirjoja tulee vieläkin uusia tai ainakin uusintapainoksia vanhoista. Mutta tämä sarjan ihan ensimmäinen kirja on kirjoitettu jo 30 -luvulla, joten sen hahmot ja tarinat ovat hyvin viattomia.

Tarinassa Nancy yrittää pelastaa perinnön, joka on luisumassa vääriin käsiin. Hän häärii isänsä apuna lakitoimistossa, äitiä hänellä ei ole, mutta äidin virkaa hoitaa taloudenhoitaja.

Kirjasarjassa viehättää se, että sitä on muokattu nykyaikaan sopivaksi pikkuhiljaa. Ihan taatusti antaisin tämän sarjan kirjoja lapsilleni luettavaksi. Jos siis olisi sitä jälkikasvua. Kummityttöni saattaisi pitää tähän ihan nössönä...

Ehkä joskus innostun lukemaan muitakin näitä vanhoja tarinoita.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Evanovich, Janet: Ensin rahat

”On miehiä, jotka ilmaantuvat naisen elämään ja pilaavat sen ikiajoiksi. Joseph Morelli teki niin minulle – ei ikiajoiksi, vaan aina silloin tällöin.”

Työpaikkansa menettänyt Stephanie Plum on pinteessä. Hän tarvitsee rahaa, mutta ajat ovat kovat. Niinpä hänen on pakko pyytää apua sukulaisilta. Hän keplottelee Vinnie-serkkunsa firmasta itselleen työn palkkionmetsästäjänä, pakoilevien takuuvelallisten jahtaajana. Stephaniella ei ole alan kokemusta, mutta vähät siitä. Vähät siitäkin, että ensimmäinen etsittävä on poliisi Joseph Morelli. Siitä lähtien kun seksikäs Morelli vuosia sitten käytti Stephanien sinisilmäisyyttä hyväkseen, Morelli-sana on merkinnyt ongelmia. Nyt miestä syytetään murhasta.

Paha kyllä Stephanie raivostuttaa tutkimuksillaan nyrkkeilijä Beniton ja joutuu hengenvaaraan. Jos hän onnistuu nappaamaan Morellin viikossa, hänen tililleen rapsahtaa kymmenentuhatta dollaria. Hänen on vain opeteltava palkkionmetsästäjän homma yhdessä yössä – ja pysyteltävä hengissä, kunnes löytää Morellin.


Ihana hyvänmielen dekkari. Ei mitään yliluonnollista tällä kertaa, eikä ahdistuneita naispääosan esittäjiä. Tuli kiire lukea tämä, koska olin ostanut elokuvaversion ja halusin kuitenkin ensin lukea kirjan. Onneksi niin, koska leffastahan oli tietenkin jonkun verran jätetty pois.

Stephanie siis metsästää vanhaa tuttavaansa, jonka kanssa hänellä on joskus ollut sekä erimielisyyksiä, että hieman vipinääkin. Ihan alusta asti näyttää sille, että Morrelli ei välttämättä ole koko leikin pahis. Mutta varsinaista lopputulosta ei kuitenkaan kerrota kovin aikaisin. Mutta tässä kirjassa ei kuitenkaan mietitä murhaajaa kovin loppuun asti, vaan konnat ratkeavat hyvissä ajoin.

Stephanien autohuolet ja marsunhoita jaksoivat ihan oikeasti naurattaa muutamaan kertaan kunnolla. Hän on nainen, jolla ei mene sormi suuhun. Jatkan varmasti sarjan lukemista, tosin, hieman arveluttaa, että miten tarina on edennyt osassa 10, joka taitaa olla uusin. Jos samaa jahkataan sinne asti, niin voi puuduttaa.



torstai 7. kesäkuuta 2012

Jordan, Robert: Kultasilmä

Sisältää sivut 40-58 alkuperäisestä teoksesta The Shadow Rising.

Rand al'Thor, uudesti syntynyt Lohikäärme, on poistunut Rhuideanin pyhästä kaupungista merkittynä ”Häneksi joka saapuu aamunkoiton myötä”. Hän toivoo yhä saavansa kaikkien aielien tuen niin kuin ennustettu on. Rand tutustuu aielien outoihin tapoihin mutta joutuu tahtomattaan rikkomaan niitä vastaan vakavin seurauksin.

Kaksvirroilla tilanne kiristyy, kun trollokkilaumat hyökkäävät yhä suurempien kohteiden kimppuun. Miten trollokkien lukumäärä voi lisääntyä, vaikka portti väylille on suljettu?


Pidin tästä kirjasta, koska Perrin on yksi lempihahmoistani. Tässä kirjassa oli hitunen romatiikkaakin, mitä ei muuten näissä kirjoissa niin kovin paljon esiinny. Muutenkin nämä suomennokset aina huipentuvat 2 - 3 kirjan välein, koska alkuperäisten kirjojen alku- tai keskivaiheella ei yleensä niin hirveästi tietenkään tapahdu.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Child, Lee: Viimeinen vieras


Kaksi USA:n armeijassa palvellutta naista on surmattu omituisin rituaalimenoin, eikä tekijä ole jättänyt minkäänlaisia jälkiä itsestään. Uhreilla on ainakin yksi yhteinen piirre: molemmat ovat tunteneet Jack Reacherin, entisen sotilaspoliiisimajurin.
Lee Childit ovat kivoja välipaloja dekkareiden ystäville. Tämä kirja ei sisällä mitään uutta genren ystäville. Jack on taas pahin hyvis jne. Ja löytyyhän juonesta toki muutama koukkukin.

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Jordan, Robert: Lohikäärme herää

Kustantanut Karisto. Alkuperäinen nimi "The Shadow Rising".
Alkuteos ilmestynyt 1992. Suomennos sisältää alkuteoksen luvut 22–39. Suomentanut Susanna Paarma.

Ajan Pyörä pyörii vääjäämättä, ja aikakaudet seuraavat toisiaan. Vain myyttiset sankarit ovat ikuisia...

Sota ja rauhattomuudet ovat levinneet Kaksvirroille, jonka asukkaita pitää kauhun vallassa kammottava trollokkien lauma. Seudulle saapuu myös joukko Valkeuden Lapsia etsimään Randia, Mattia ja Perriniä, joita pidetään vaarallisina pimeänkulkijoina. Valkeuden Lapset eivät kuitenkaan tiedä, että heidän omassa joukossaan piileksii pahan välikappale, jolla on aivan omat syynsä etsiä Randia ja tämän kumppaneita.

Tämä kirja on alkuperäisen neljännen kirjan keskiosa. Ja sen huomasi siitä, että tarinalla ei oikein ollut loppua eikä sen puoleen alkuakaan. Tarina vei Perrinnin ja häneen rakastuneen Failen takaisin Kaksvirroille. Faile alkaa olla ärsyttävä hahmo. En tiedä, onko tämä Jordanin kuva naisista noin ylipäätään, vai miten alkaa tuntua, että kaikista naisista löytyy jotain raivostuttavaa.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Jordan, Robert: Pimeän varjo

Kustantanut Karisto. Alkuperäinen nimi "The Shadow Rising".
Alkuteos ilmestynyt 1992. Suomennos sisältää alkuteoksen luvut 1–21. Suomentanut Marja Sinkkonen.
Ajan Pyörä pyörii vääjäämättä, ja aikakaudet seuraavat toisiaan. Vain myyttiset sankarit ovat ikuisia.

Tearin Kallion linnoitus on sortunut, ja legendaarinen kristallimiekka Callandor on Rand al'Thorin hallussa. Yksi vanhoista ennustuksista on käynyt toteen, mutta se on vasta alkua Randille, lammaspaimenelle, joka nyt tietää olevansa uudestisyntynyt Lohikäärme. Hän lähtee oman kansansa pariin etsimään totuutta itsestään ja kamppailee oppiakseen hallitsemaan uusia voimiaan.

Samaan aikaan ovat Pimeän valtiaan vankilan sinetit heikkenemässä, ja edessä on vääjäämättä sota kahden mahtavan voiman välillä. Onko Rand al'Thor valmis kohtaamaan vihollisensa?

TÄssä kirjassa Rand ja Egwene suuntaavat autiomaahan, Aielin luokse. Tarina oli aika tylsää luettavaa, ja toivonkin, että autiomaassa ei vietettäisi kovinkaan paljon aikaa. Nyave ja Elayne lähtevät etsimään Mustaa Ajahia. Alkuosassa on kaikenlaista rakkausdraamaa ja aika mustasukkaista sorttia on tämä Kaksvirran väki. Jo pelkkä vilkaisu vastakkaiseen sukupuoleen tuntuu aiheuttavan konfliktin jos toisenkin.

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Child, Lee: Tulilanka

Kirjailija: Lee Child
Kääntäjä: Osmo Ryytty
Kustantaja: Karisto
Julkaistu: 2010
Sivumäärä: 464 

Jack Reacher on USA:n armeijan palveluksesta jättäytynyt sotilaspoliisimajuri. Hän ei osaa asettua aloilleen siviilielämässä, vaan viihtyy hanttihommissa Floridassa - kun eräs yksityisetsivä saapuu etsiskelemään häntä.

Reacher ei todellakaan halua tulla löydetyksi. Siksi hän harhauttaa etsivää, mutta kun tämä löytyy myöhemmin julmasti tapettuna, asiat muuttuvat. Kuka on miehen toimeksiantaja, rouva Jacob? Ja kuka on Hook Hobie, sadistinen koronkiskuri ja kiristäjä, joka ei toimi New Yorkin slummikaduilla, vaan suuren rahan piireissä Wall Streetillä? Ja mitä oikein tapahtui lentäjäsankarille, joka katosi kolme vuosikymmentä sitten Vietnamin viidakoissa?


Minä sitten niin tykkään tällaisista vanhan ajan dekkareista. Sankari on kunnon mies, ja pelastaa lapset, naiset ja lemmikkieläimet. Kirja aloittaa pitkän sarjan, vaikka näitä voi lukea itsenäisestikin. Tässä kirjassa tosin hieman häiritsi sadistinen väkivalta, mutta toisaalta tässä sitä ei oltu kuvattu sen tarkemmin. Suurin osa jätetään mielikuvituksen varaan. Mikä kyllä sekin on vähän liikaa näinkin hyvällä mielikuvituksella varustetulle ihmiselle. Reacherin tapa hoitaa ongelmat on aika suoraviivainen. Etsitään pahat pojat ja käsitellään ne. Mutta seuraavat osat luen taatusti.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Jordan, Robert: Callandor

Alkuteos ilmestynyt 1991. Kirja sisältää alkuteoksen The Dragon Reborn luvut 30–56.
Ajan Pyörä pyörii vääjäämättä, ja aikakaudet seuraavat toisiaan. Vain myyttiset sankarit ovat ikuisia..


Tearin Kallion sydämeksi kutsutussa kammiossa säilytetään maagista Callandorin kristallimiekkaa, johon pystyy tarttumaan vain uudesti syntynyt Lohikäärme. Onko miekka oleva nuoren Rand al'Thorin kohtalo? Omia teitään kulkenut Rand pääsee tunkeutumaan Tearin linnakkeeseen ja joutuu siellä kohtalokkaaseen taisteluun. Pimeän valtias Ba'alzamon vaanii hänen henkeään.

Nämä alkuperäisen kirjan loput ovat aina aika vauhdikkaita, eikä tämäkään tehnyt poikkeusta. Miekkaa kovasti metsästettiin ja saihan Rand sen lopulta.

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Douglas, Preston: Ihmeiden kabinetti


ERIKOISAGENTTI PENDERGAST RATKAISEE
Pilvenpiirtäjän rakennustyömaalla Manhattanilla tehdään säpsähdyttävä löytö. Työmaan alla sijaitsevassa kellarissa lepää 36 ihmisen silvotut jäännökset. Pikainen tutkimus paljastaa jokaisen uhrin selkärangassa samanlaiset leikkuujäljet.
Paikallisen poliisin mielestä yli sata vuotta sitten sattuneet surmatyöt kuuluisivat pikemminkin historiantutkijoille kuin lainvalvojille. FBI:n erikoisagentti Pendergast on kuitenkin eri mieltä. Hän rekrytoi puoliväkisin mukaan tutkimuksiinsa New Yorkin luonnontieteellisessä museossa työskentelevän paleontologi Nora Kellyn ja tämän yliuteliaan reportterisulhasen William Smithbackin.
Kun Central Parkissa tapahtuu uusi murha, jonka tekotapa muistuttaa yli sadan vuoden takaisia surmia, agentti Pendergast ei vaikuta lainkaan yllättyneeltä. Mitä Pendergast oikein salaa poliisilta ja kollegoiltaan?
Pyörryttävä sukellus Manhattanin muinaiseen alamaailman johdattaa Pendergastin kumppaneineen Harlemissa sijaitsevaan ränsistyneeseen herraskartanoon, joka on hylätty mutta kaikkea muuta kuin tyhjä. Astuessaan sisään tuttuun taloon agentti Pendergast tietää kohdanneensa pitkän uransa aikaisista vihollisista kauheimman.

Mjaa, mitäs tästä sitten sanoisi. Ainakin kirja tempaisi hyvin mukaansa. Odotin koko ajan jotain yliluonnollista paljastusta, en oikein osaa sanoa, että tuliko sitä lopulta vai ei. Kirjassa mässäiltiin taas ehkä liikaa väkivallalla. Taas jaksan valittaa siitä samasta: Pitääkö jokainen väkivallan teko kuvata niin ykstyiskohtaisesti? Eikö normaali 'Agatha Christiemäinen' murha enää myy?

Sen verran kuitenkin pidin tästä erikoisesta agentista, että ostin pokkarina sarjan seuraavan osan. Tarinassahan on julkaistu aikaisemminkin osia, mutta tämä oli ensimmäinen suomennettu. Pitänee joskus lukaista ne ekatkin osat.

Tarpeelliset tiedot:
Kustantanut Gummerus.
Alkuperäinen nimi "The Cabinet of Curiosities"..
Alkuteos ilmestynyt 2002. Suomentanut Pekka Marjamäki. Sidottu, kansipaperi. 3. nidottu painos 2010.

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Jordan, Robert: Tornin salaisuus

Kustantanut Karisto. Alkuperäinen nimi The Dragon Reborn.
Alkuteos ilmestynyt 1991. Suomennos sisältää alkuteoksen luvut 1–29.

Rand al'Thorille selviää vastenmielinen totuus: hän itse on ihmishahmon saanut myyttinen Lohikäärme. Tieto täyttää hänet kauhulla ja epätoivolla, sillä hän pelkää tuhoavansa ystävänsä ja koko maailman. Kukaan ei pysty tekemään hänelle selkoa niistä voimista, joita hänellä on hallussaan. Niinpä Rand lähtee pakomatkalle koetellakseen voimiaan paikassa, missä kukaan hänen läheisistään ei voi joutua vaaraan...

Nämä kirjathan käyvät jännittäviksi. Asiaa auttaa varmaan se, että olen nyt lukenut näitä aika putkeen, ja hahmot ovat vielä tuoreessa muistissa. Enkä liiemmältä ole spoilaantunutkaan, eli potentiaalisesti kuka tahansa voi vaikka kuolla seuraavassa jaksossa. Päähenkilöistä tuskin kukaan kuitenkaan.

Takakannen selostuksesta huolimatta tässä seurataan enemmän tyttöjen seikkailuja Tar Valonin tornissa. He saavat tehtäväkseen metsästää mustan Ajahin jäseniä, ja samalla Mat parannetaan.

Harmillisesti en pääse heti jatkamaan kutososaa, koska yksi kirjaston kirja on pakko lukea viikonlopun aikana...

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Matka: Gran Kanaria, Ingles

29.1.2012 sunnuntai
Matkalle lähdettiin sunnuntai-aamuna klo 8.10 ja pakkasta oli reippaat -16, joten ajatus lämmöstä tuntui aika mukavalle. Kohteena oli siis Gran Kanaria ja Play del Inles. Siellä oli käyty aiemminkin, joten mitään uutta ei ollut sillä rintamalla odotettavissa.

Sen sijaan ensimmäistä kertaa odotin lentomatkalta jotain uutta, koska oltiin varattu Aurinkomatkojen Comfort -luokka koneesta. Ja olihan se hintansa väärti. kunnon penkki, jonka sai täysin makuuasentoon, leffoja ja tv-sarjoja runsaasti. Tarjoilu pelasi ja jopa ruokailuvälineet olivat ihan oikeat :-)

Perille saavuttiin puoli kahden aikaan ja laukut tulivat heti. En oikein tiedä, kuuluiko se Comfort -luokan palveluun vai ei. Hotelli oli ihan ok Bungalow -tyylinen. Ihan keskellä, pääsi hyvin sekä Maspalomaksen, että Inglesin puolelle. Mummola ja Kuparipannu olivat lähellä myös. Naapuriksi sattui yliystävällinen ranskalaismies, joka oli heti tarjoamassa konjakkia ;-). Mutta papparainen ei ymmärtänyt juurikaan enempää englantia, kuin me ranskaa, joten aika vajavaiseksi jäi keskutelu.

Illalla käveltiin katsomaan mummolan saunaa, joka oli Green Field -hotelilla. A halusi käydä joku päivä saunassa, kuinkas muutenkaan. Sen jälkeen testattiin mummolan ruoka, uuniperunat olivat oikein hyviä. Sain mojovan rakon jalkapohjaani, joka on kai sekin saavutus.

Ilma oli puolipilvinen, 19 - 20 plussan puolella. Illaksi tuuli tyyntyi.

30.1.2012 maanantai
Heräiltiin puoli yhdeksän aikaan, kun tuli mentyä ennen kymmentä jo edellisenä iltana nukkumaan. Jalka oli kipeä, mutta onneksi macgyver oli mukana ja virkkasi kunnon pohjallisen, jotta kävely sujui. Otettiin taksi majakalle (Faro de Maspalomas), koska bussit olivat meidän pysäkillä jo niin täynnä, etteivät ottaneet enää kyytiin. Takaisin päästiin kuitenkin bussilla. Taksit ovat kuitenkin liki yhtä halpoja kuin bussit, kyyti maksoi n. 5 euroa. En tajua, miten ne voivat olla niin halpoja...

Tämän reissun jälkeen käveltiin iskelmäbaariin. Siellä olisi ollut normaalisti myynnissä sähkötupakoita, mutta nyt ne olivat loppu. Reissun päämääränä oli nimittäin tuoda tuliaisiksi muutama sähkötupakka. Olisin kuvitellut, että niitä olisi ollut joka torpassa myynnissä, mutta ei suinkaan. Kahdessa paikallisessa kaupassa oli tuon suomibaarin lisäksi niitä. Sieltä sai kuitenkin ostettua tupakkaa.

Illalla vielä mummolaan syömään, irkkubaariin ja vielä iltapalaa Kuparipannussa. Jättivalkosipulikatkarapuja. Ilma oli puolipilvinen, n. 20.

31.1.2012 tiistai
Ei tehty mitään erikoista, käveltiin ja välillä poikettiin kahvilla tai syömässä. Ja kirjoja tuli toki luettua.

1.2.2012 keskiviikko
Sama kuin tiistaina. Rentoa lomailua.
2.2.2012 torstai
Käytiin pienessä kylässä nimeltään Mogan. Siellä on perinteiset markkinat, ja sieltä toki kannattaa ostaa tuliaisia. Tällä kertaa mentiin bussilla edestakaisin, viimeksi otettiin laiva Moganista Puerto Ricoon. Sillä reissulla menikin koko päivä, kylä on todella viehättävä. Mutta aivan tupaten täynnä väkeä. Sinne kannattaakin mennä jonain toisena päivänä, jos ei nimenomaan halua markkinoille.

A:n vatsa alkoi kiukuttelun tässä kohtaa ja tottakai mieleen tuli edellisen kesän Mallorcan tuliaiset. Tästä selvittiin sikäli kuitenkin helpolla, että selvittiin ruokaa rajoittamalla. Eikä kalja enää maistunut loppureissusta.

3.3.2012 perjantai
Suomessa oli oikein kunnon lumimyräkkä ja kolareita. Käytiin katsomassa illalla kymppiuutiset mummolassa. Ei paljon naurattanut, kun siinä shortseissa katseli kotimaisemaa. Enää yksi kokonainen päivä lämmintä keliä. Päivällä käytiin minigolffin lisäksi hakemassa lisää sähkötupakkaa.

4.3.2012 lauantai
Tuuli kovasti, kukaan ei tuntunut viihtyvän hotellin uima-altaalla. Eikä rantaan ollut mitään asiaa, jos ei halunnut hiekkapuhallusta samaan rahaan. Käveltiin edestakaisin. Ilma oli siinä 20 pintaan. Tuliaisetkin tuli ostettua. Ja minigolf -kierros.

5.3.2012 sunnuntai
Kotiinpaluu. Aamulla pakattiin, käytiin mummolassa syömässä aamupala, metsästettiin lehtiä (Iltalehteä ei löytynyt) ja lopulta palautettiin huone. Tuuli edelleen vietävästi. Kotivahti soitti, että pakkasta olisi sellaiset mukavat -26.

Kotimatka sujui yhtä rattoisasti kuin menomatkakin. Leffoja en katsonut, mutta luin koko matkan. Laukut eivät tulleet ihan niin nopeasti. Ja opimme, että Samsoniten matkalaukku on liian iso, säädökset ovat muuttuneet. Enintään 23 kg saa olla per nenä.

Kagawa, Julie: Rautatytär

Kustantanut Harlequin. Alkuperäinen nimi "The Iron Daughter".
Alkuteos ilmestynyt 2010. Nidottu.



Meghan Chase on vasta äskettäin saanut tietää olevansa puoliverinen haltijaprinsessa, kesähovin kuningas Oberonin tytär. Enää hän ei ole koulun näkymätön tyttö, köyhän sikatilallisen tytärpuoli, vaan haltijamaa Mikämikän suoranainen julkkis, jonka sydän vetää toisaalle, velvollisuudet ja taistelut toisaalle.
Kesän ja talven hovien sekä Rautakuninkaan taisteluiden tiimellyksessä myös Meghanin sydän on ristitulessa. Hän kaipaa talviprinssi Ashia, mutta ei voi olla välinpitämätön myöskään vanhaa ystäväänsä Pucia kohtaan. Yhdessä kolmikko taistelee koko Mikämikän hengessä etsien varastettua vuodenaikain valtikkaa. Talvi ja kesä voivat jakaa melkein kaiken, mutta eivät rakkautta; minkä valinnan Meghan lopulta tekee?

Hauskasti kirjoitettu, tykkään tyylistä. Vaikka kirja onkin hieman nuoremmille toki suunnattu. Mutta mihinkäs sitä omasta teinityylistään pääsisi ;-) Kirjassa metsästetään siis kadonnutta valtikkaa, ja sen perässä ovat niin uusi rautakuningaskin, kuin petturiveli Rowan. Tuntuu, että pääkolmikon haluaisi hengiltä aika moni muukin. Loppu on kuitenkin hyvä.

Odottelen jatkoa, jonka pitäisi ilmestyä näinä päivinä.

Riordan, Rick: Punainen pyramidi


Kustantanut Otava. Alkuperäinen nimi "The Red Pyramid".
Alkuteos ilmestynyt 2010. Suomentanut Ilkka Rekiaro. Sidottu.

Taikavoimia, seikkailua ja Egyptin kiehtovaa mytologiaa! Suositun tekijän uudessa sarjassa 2000-luvun nuoret ja muinaiset faraot joutuvat rajulle törmäyskurssille
Äitinsä kuoleman jälkeen Kanen sisarukset Carter, 14, ja Sadie, 12, tapaavat vain harvoin. Sadie jää asumaan Lontooseen, Carter sen sijaan matkustaa egyptologi-isänsä kanssa ympäri maailmaa.
Sisarukset vieraantuvat toisistaan, heillä ei ole enää juuri mitään yhteistä. Ei ennen jouluaattoa, jolloin isä vie heidät British Museumiin, lupaa ”korjata kaiken” – ja aloittaa aiheuttamalla mittavan räjähdyksen. Samalla hän tulee vapauttaneeksi muinaisen Egyptin pahamaineisimman jumalan Sethin.
Isä katoaa, ja Sadien ja Carterin on paettava henkensä edestä. Sisarukset huomaavat, että muutkin muinaisen Egyptin jumalat alkavat heräillä, ja koko maailmaa uhkaa kaaos. Isän kohtalo on ratkaistava, vaikka se veisi vaarallisen lähelle mahtavien faraoiden pimeitä voimia, äidin kuolemaa ja suvun suurta salaisuutta.

Kirja oli enemmän nuorille suunnattu. Hankin tämän ja jatko-osan matkaa varten, koska suomenkielistä e-kirjallisuutta on todella vähän tarjolla. Kyllähän tämä meni lentomatkan ratoksi. Hauska idea oli vaihdella sisaruksia kertojina. Sadien tyyli oli paljon kapinallisempi kuin Carterin.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Jordan, Robert: Lohikäärmeviiri


Otin tämän sarjan nyt ihan todenteolla työn alle. Tämä kirja on jälkimmäinen osa Jordanin Ajan pyörän kakkososasta. Tässä seurue siirtyy mantereen halki kohti Tomaininniemeä hakemaan torvea. Ja tikaria, jota Mat tarvitsee parantuakseen.

Yksi jos toinenkin suuntaa samaan paikkaan. Sinne on päätyneet sekä torven varas, valkoviitat, että tarinamme sankarit. Valkoisessa tornissa oppia saavat Egwene, Nyadin ja Elyane joutuvat petoksen uhriksi ja päätyvät myös samaan paikkaan, kuinkas muutenkaan.

Tarinassa kaikilla kolmella nuorukaisella tuntuu olevan jotain salattavaa, ja kaikkia ahdistaa, tottakai. Matin ahdistuksen ymmärtää, hänellähän on kiva pikku riippuvuus-suhde tikariin. Mutta Perrinin tuskailu susikamujen suhteen välillä ärsyttää. Rand..., noh Randilla tuntuu olevan myös pieniä vaikeuksia oman itsensä kanssa.

Tässä kirjassa oli edellistä osaa paljon enemmän vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta sen ymmärtää, koska tämähän on oikeasti vasta kirjan loppu. Mutta oli kaikenkaikkiaan niin jännittävä, että luin tämän käytännössä yhden sunnuntain kuluessa.

lauantai 21. tammikuuta 2012

Elkeles, Simone: Perfect Chemistry



Kirja, johon tartuin hetken mielijohteesta, koska Goodreads -sivusto suositteli. Kyseessä on moderni versio West Side Storysta. Tässä ei kylläkään lauleta. Mutta kiltti tyttö Brittany, joka pitää julkisivunsa kunnossa, joutuu työpariksi pahan pojan, Alexin kanssa.

Ja romanssihan siitä syntyy. Romanssi, joka on itse asiassa aika sööttiä luettavaa. Kyllä tällaisen vanhan tädin sydän suorastaan nuortuu, kun lukee noinkin kiihkeästä rakkaudesta. Jossain arvostelussa pahoiteltiin, että Simonen kuvaus jengien reaalimaailmasta ei olisi ollut kovinkaan realistinen. Siihen en osaa sanoa, mutta kyllä mukaan mahtui muutama aika ikäväkin episodi. Kirja on itse asiassa ensimmäinen osa trilogiaa, jossa kerrotaan kolmesta veljeksestä.

Vaikka kirja oli hyvä, en varmasti ainakaan hetkeen lue kahta seuraavaa. Jotenkin haluan jättää sen hyvän fiiliksen tästä kirjasta, seuraavat osat saattaisivat olla pettymys. Vaihtelua oli myös se, että kirjassa ei ollut mitään yliluonnollista.

tiistai 17. tammikuuta 2012

Jordan, Robert: Valeren torvi

Kustantanut Karisto. Alkuperäinen nimi: The Great Hunt.
Alkuteos ilmestynyt 1990. Suomennos sisältää alkuteoksen luvut 1–24. Suomentanut Marja Sinkkonen. Kannen kuva: Darrell K. Sweet.

Kirja on ensimmäinen puolikas Ajanpyörän englanninkielisen The Great Hunt -kirjan suomennoksesta. Ensimmäisen osan luin englanniksi ja tämänkin ehdin aloittaa jo englanniksi, mutta kirjastossa sattui käsiin nämä suomennokset, ja ajattelin hetkeksi nopeuttaa urakkaa :-) Kirjoja on kuitenkin kasakaupalla jäljellä, eikä viimeisiä suomenneta, joten jossain kohtaa vaihdan kielen takaisin.

Ensimmäistä osaa luin... noh, kauan. Tämän kirjan taas lukaisin hetkessä. Tarina imaisi mukaansa, vaikka kirja jääkin tavallaan kesken. Luin tätä samaa sarjaa joskun vuosia sitten, ja jo silloin riipi muutaman naishahmon käytös. Ja edelleen tulee sama tunne, että muutamaa neitokaista voisi opettaa tavoille. Mutta Jordan osaa tarinan kerronnan, ja olen onnistunut pysymään poissa spoilaavilta sivuilta, joten en edelleenkään tiedä tarinan jatkoa, vaikka sarja on vuosia vanha.

Kirjassa Rand, Mat ja Perrin lähtevät metsästämään varastettua torvea, joka auttaa siihen puhaltavaa sotimisessa. Heidän tiensä kuitenkin erkanevat, ja muille selviää, että Rand on itse asiassa uudestisyntynyt lohikäärme. Naisväki suuntaa kulkunsa kohta Aes Sedain koulutuspaikkaa, joten heidän tarinaansa ei kerrota kovinkaan pitkälle. He pääsevät perille ja Nyave nostetaan suoraan seuraavalle tasolle ohi noviisitason.

Egwene ystävystyy tulevan kuningattaren ja Minnin kanssa. Molemmilla on jotain tunteita ja kytköksiä Randiin. Käsittämätöntä sinänsä, että maassa, jossa välimatkat lasketaan viikoissa, muutama daami törmää samaan poikaan jatkuvasti...

Kirjan loppu sai kyllä välittömästi tarttumaan seuraavaan osaan, joka onkin vasta oikeasti englanninkielisen kirjan loppuosa.

torstai 12. tammikuuta 2012

Abedi, Isabel : Lucian

Kustantanut Otava. Alkuperäinen nimi "Lucian".
Alkuteos ilmestynyt 2009. Suomentanut Tiina Hakala. Päällyksen kuvitus: Brandon Dorman. Päällyksen typografia: Kai Toivonen. Sidottu.

Jokaisen ihmisen kanssa syntyy samaan aikaan toinen, joka kulkee rinnallamme koko elämän. Koskettava tarina vetoaa rakkaudennälkäisiin yli ikärajojen

Näin siis kuvataan kirjan takakannessa. Myönnettäköön, että tartuin tähän ajatuksella, että jaahas, vampyyritarina osa 104. Tosin, sillä erotuksella, että tapahtumapaikkana oli Saksa. Kirjan loppupuolella siirryttiin kyllä sitten ameriikan ihmemaahan.

Tarina alkaa siitä, että Rebekka huomaa oudon (komean, tottakai) pohjan seuraavan häntä. Tai oikeastaan, poika tuntuu olevan aina siellä, missä hänkin. Lucian ei kuitenkaan muista mitään menneisyydestään, hän ei omista mitään ja sattuman kautta hän päätyy purkamaan elämäänsä Rebekan psykiatri-äidille.

Nuoret nyt kuitenkin (yllätys yllätys) rakastuvat, mutta pahat vanhemmat (Rebekan) erottavat heidät julmasti toisistaan. Mutta sitä kautta Rebekka löytääkin totuuden. Ja tässä kohtaa tarina menikin mielenkiintoiseksi. Kyseessä ei ole olekaan siis vampyyri, vaan suojelusenkeli. Nämä siipiveikot kulkevat mukana syntymästä kuolemaan, ja joskus ne hairahtuvat ja astuvat kuolevaisten maailmaan.

Loppu olikin tosi koukuttava ja erikoinen. Jäin oikein harmittelemaan, että kyseessä on yksittäinen kirja, eikä sarja.

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Preston, Douglas: Rienaus

Kustantanut Gummerus. Alkuperäinen nimi Blasphemy.
Alkuteos ilmestynyt 2008. Suomentanut Heidi Valtonen.

Hyvin erikoinen kirja siitä, miten uskonnot sekoittavat maailmaa. Itselläni ei siis ole mitään kenenkään uskontoa tai uskomista vastaan. Jokainen tavallaan.

Mutta tässä kirjassa esitellään aika raadollisesti tosiuskovaiset. Ihmetellään, onko Jumala kuitenkin olemassa. Jos kirja olisi ollut pelkästään uskonnollista ihmettelyä, se olisi ollut todennäköisesti tylsä. Mutta nyt uskonto oli sekoitettu vanhan ajan dekkaritarinan sekaan ja homma toimi.

Kirja kertoo vuoren sisään sijoitetusta hiukkaskiihdyttimestä ja siitä, miten se yhtäkkiä näyttää heräävän eloon ja muodostavan mustan aukon, joka puhuu Jumalan suulla.

Paikalle lähetetään freelancer -ex CIA -heppu, joka yrittää selvittää, mikä tutkijajoukkoa viivyttää ja rauhoitella paikallista intiaaniväestöä.

Lopulta koko kyyninen tutkijajoukkokin on Jumalan lumoissa. Soppaa hämmentävät samalla myös ne ihan oikeat tosiuskovat, joiden mielestä koko homma on Jumalan pilkkaa jne. Ja se porukka on kyllä kirjassa aika pelottavaa...

Tämä kirja sai minut varaamaan kirjastosta Prestonin toisenkin kirjan. Oli sen verran viihdyttävä tarina.

tiistai 3. tammikuuta 2012

Kagawa, Julie: Rautakuningas

Kustantanut Harlequin. Alkuperäinen nimi The Iron King.
Alkuteos ilmestynyt 2010.
 Ah, teinihömppää Harlekiinin muodossa. Tämä kirja kuuluu harlekiinin nocturne -sarjaan, joka sisältää paranormaaleja tarinoita.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...