sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Jordan, Robert: Lohikäärmeviiri


Otin tämän sarjan nyt ihan todenteolla työn alle. Tämä kirja on jälkimmäinen osa Jordanin Ajan pyörän kakkososasta. Tässä seurue siirtyy mantereen halki kohti Tomaininniemeä hakemaan torvea. Ja tikaria, jota Mat tarvitsee parantuakseen.

Yksi jos toinenkin suuntaa samaan paikkaan. Sinne on päätyneet sekä torven varas, valkoviitat, että tarinamme sankarit. Valkoisessa tornissa oppia saavat Egwene, Nyadin ja Elyane joutuvat petoksen uhriksi ja päätyvät myös samaan paikkaan, kuinkas muutenkaan.

Tarinassa kaikilla kolmella nuorukaisella tuntuu olevan jotain salattavaa, ja kaikkia ahdistaa, tottakai. Matin ahdistuksen ymmärtää, hänellähän on kiva pikku riippuvuus-suhde tikariin. Mutta Perrinin tuskailu susikamujen suhteen välillä ärsyttää. Rand..., noh Randilla tuntuu olevan myös pieniä vaikeuksia oman itsensä kanssa.

Tässä kirjassa oli edellistä osaa paljon enemmän vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta sen ymmärtää, koska tämähän on oikeasti vasta kirjan loppu. Mutta oli kaikenkaikkiaan niin jännittävä, että luin tämän käytännössä yhden sunnuntain kuluessa.

lauantai 21. tammikuuta 2012

Elkeles, Simone: Perfect Chemistry



Kirja, johon tartuin hetken mielijohteesta, koska Goodreads -sivusto suositteli. Kyseessä on moderni versio West Side Storysta. Tässä ei kylläkään lauleta. Mutta kiltti tyttö Brittany, joka pitää julkisivunsa kunnossa, joutuu työpariksi pahan pojan, Alexin kanssa.

Ja romanssihan siitä syntyy. Romanssi, joka on itse asiassa aika sööttiä luettavaa. Kyllä tällaisen vanhan tädin sydän suorastaan nuortuu, kun lukee noinkin kiihkeästä rakkaudesta. Jossain arvostelussa pahoiteltiin, että Simonen kuvaus jengien reaalimaailmasta ei olisi ollut kovinkaan realistinen. Siihen en osaa sanoa, mutta kyllä mukaan mahtui muutama aika ikäväkin episodi. Kirja on itse asiassa ensimmäinen osa trilogiaa, jossa kerrotaan kolmesta veljeksestä.

Vaikka kirja oli hyvä, en varmasti ainakaan hetkeen lue kahta seuraavaa. Jotenkin haluan jättää sen hyvän fiiliksen tästä kirjasta, seuraavat osat saattaisivat olla pettymys. Vaihtelua oli myös se, että kirjassa ei ollut mitään yliluonnollista.

tiistai 17. tammikuuta 2012

Jordan, Robert: Valeren torvi

Kustantanut Karisto. Alkuperäinen nimi: The Great Hunt.
Alkuteos ilmestynyt 1990. Suomennos sisältää alkuteoksen luvut 1–24. Suomentanut Marja Sinkkonen. Kannen kuva: Darrell K. Sweet.

Kirja on ensimmäinen puolikas Ajanpyörän englanninkielisen The Great Hunt -kirjan suomennoksesta. Ensimmäisen osan luin englanniksi ja tämänkin ehdin aloittaa jo englanniksi, mutta kirjastossa sattui käsiin nämä suomennokset, ja ajattelin hetkeksi nopeuttaa urakkaa :-) Kirjoja on kuitenkin kasakaupalla jäljellä, eikä viimeisiä suomenneta, joten jossain kohtaa vaihdan kielen takaisin.

Ensimmäistä osaa luin... noh, kauan. Tämän kirjan taas lukaisin hetkessä. Tarina imaisi mukaansa, vaikka kirja jääkin tavallaan kesken. Luin tätä samaa sarjaa joskun vuosia sitten, ja jo silloin riipi muutaman naishahmon käytös. Ja edelleen tulee sama tunne, että muutamaa neitokaista voisi opettaa tavoille. Mutta Jordan osaa tarinan kerronnan, ja olen onnistunut pysymään poissa spoilaavilta sivuilta, joten en edelleenkään tiedä tarinan jatkoa, vaikka sarja on vuosia vanha.

Kirjassa Rand, Mat ja Perrin lähtevät metsästämään varastettua torvea, joka auttaa siihen puhaltavaa sotimisessa. Heidän tiensä kuitenkin erkanevat, ja muille selviää, että Rand on itse asiassa uudestisyntynyt lohikäärme. Naisväki suuntaa kulkunsa kohta Aes Sedain koulutuspaikkaa, joten heidän tarinaansa ei kerrota kovinkaan pitkälle. He pääsevät perille ja Nyave nostetaan suoraan seuraavalle tasolle ohi noviisitason.

Egwene ystävystyy tulevan kuningattaren ja Minnin kanssa. Molemmilla on jotain tunteita ja kytköksiä Randiin. Käsittämätöntä sinänsä, että maassa, jossa välimatkat lasketaan viikoissa, muutama daami törmää samaan poikaan jatkuvasti...

Kirjan loppu sai kyllä välittömästi tarttumaan seuraavaan osaan, joka onkin vasta oikeasti englanninkielisen kirjan loppuosa.

torstai 12. tammikuuta 2012

Abedi, Isabel : Lucian

Kustantanut Otava. Alkuperäinen nimi "Lucian".
Alkuteos ilmestynyt 2009. Suomentanut Tiina Hakala. Päällyksen kuvitus: Brandon Dorman. Päällyksen typografia: Kai Toivonen. Sidottu.

Jokaisen ihmisen kanssa syntyy samaan aikaan toinen, joka kulkee rinnallamme koko elämän. Koskettava tarina vetoaa rakkaudennälkäisiin yli ikärajojen

Näin siis kuvataan kirjan takakannessa. Myönnettäköön, että tartuin tähän ajatuksella, että jaahas, vampyyritarina osa 104. Tosin, sillä erotuksella, että tapahtumapaikkana oli Saksa. Kirjan loppupuolella siirryttiin kyllä sitten ameriikan ihmemaahan.

Tarina alkaa siitä, että Rebekka huomaa oudon (komean, tottakai) pohjan seuraavan häntä. Tai oikeastaan, poika tuntuu olevan aina siellä, missä hänkin. Lucian ei kuitenkaan muista mitään menneisyydestään, hän ei omista mitään ja sattuman kautta hän päätyy purkamaan elämäänsä Rebekan psykiatri-äidille.

Nuoret nyt kuitenkin (yllätys yllätys) rakastuvat, mutta pahat vanhemmat (Rebekan) erottavat heidät julmasti toisistaan. Mutta sitä kautta Rebekka löytääkin totuuden. Ja tässä kohtaa tarina menikin mielenkiintoiseksi. Kyseessä ei ole olekaan siis vampyyri, vaan suojelusenkeli. Nämä siipiveikot kulkevat mukana syntymästä kuolemaan, ja joskus ne hairahtuvat ja astuvat kuolevaisten maailmaan.

Loppu olikin tosi koukuttava ja erikoinen. Jäin oikein harmittelemaan, että kyseessä on yksittäinen kirja, eikä sarja.

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Preston, Douglas: Rienaus

Kustantanut Gummerus. Alkuperäinen nimi Blasphemy.
Alkuteos ilmestynyt 2008. Suomentanut Heidi Valtonen.

Hyvin erikoinen kirja siitä, miten uskonnot sekoittavat maailmaa. Itselläni ei siis ole mitään kenenkään uskontoa tai uskomista vastaan. Jokainen tavallaan.

Mutta tässä kirjassa esitellään aika raadollisesti tosiuskovaiset. Ihmetellään, onko Jumala kuitenkin olemassa. Jos kirja olisi ollut pelkästään uskonnollista ihmettelyä, se olisi ollut todennäköisesti tylsä. Mutta nyt uskonto oli sekoitettu vanhan ajan dekkaritarinan sekaan ja homma toimi.

Kirja kertoo vuoren sisään sijoitetusta hiukkaskiihdyttimestä ja siitä, miten se yhtäkkiä näyttää heräävän eloon ja muodostavan mustan aukon, joka puhuu Jumalan suulla.

Paikalle lähetetään freelancer -ex CIA -heppu, joka yrittää selvittää, mikä tutkijajoukkoa viivyttää ja rauhoitella paikallista intiaaniväestöä.

Lopulta koko kyyninen tutkijajoukkokin on Jumalan lumoissa. Soppaa hämmentävät samalla myös ne ihan oikeat tosiuskovat, joiden mielestä koko homma on Jumalan pilkkaa jne. Ja se porukka on kyllä kirjassa aika pelottavaa...

Tämä kirja sai minut varaamaan kirjastosta Prestonin toisenkin kirjan. Oli sen verran viihdyttävä tarina.

tiistai 3. tammikuuta 2012

Kagawa, Julie: Rautakuningas

Kustantanut Harlequin. Alkuperäinen nimi The Iron King.
Alkuteos ilmestynyt 2010.
 Ah, teinihömppää Harlekiinin muodossa. Tämä kirja kuuluu harlekiinin nocturne -sarjaan, joka sisältää paranormaaleja tarinoita.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...