tiistai 27. toukokuuta 2014

Mead, Richelle: Frostbite - Vampire Academy, 2.osa

Siitä on jo hetki aikaa, kun luin ekan osan. Noin vuosi. Mutta äkkiä sitä taas hyppäsi Vampyyriakatemian kyytiin. Miinuspuolena se, että luin taas tapani mukaan useampaa kirjaa samaan aikaan, ja vertasin tätä toiseen nuorisotrilleriin, Night School:n. Ja siitä pidin paljon, joten tämä väistämättä haalistui siinä rinnalla.

Vampyyriakatemiassa opiskelee kahdenlaisia opiskelijoita. Toiset ovat Moroi -rotuun kuuluvia vampyyrejä, jotka tarvitsevat verta, eivätkä he siedä auringonvaloa. Jokainen myös oppii jossain vaiheessa jonkun magian osa-alueen. He ovat harvinaisia, ja rotu vähenee koko ajan.
Toiset ovat Damphir -rotuun kuuluvia suojelijoita, joiden tarkoitus on suojella Moroi:ta. Damphirit ovat jotain ihmisen ja Moroin väliltä. Ja heidät koulutetaan taistelijoiksi.

Moroin joukossa on myös ns. kuninkaallisia, jotka ovat vielä tärkeämpiä kuin muut. Kirjan kertojan Rosen paras ystävä on Lissa, joka on oman sukunsa viimeinen. Rosesta on tarkoitus koulun loppumisen jälkeen tulla hänen suojelijansa.

Kirjan alussa joku aloittaa joukkoteurastuksen, tarkoituksenaan tappaa kuninkaallisia. Tämän seurauksena koko koulun oppilaat pakataan lentokoneeseen ja kiidätetään joululomalle syrjäiseen hotelliin.

Rose tuskailee ihastustaan Dimitriin, mutta Dimitri näyttää ihastuneen toiseen naiseen. Rosella on itselläänkin parikin eri liehittelijää. Toinen on hänen opiskelijatoverinsa Mason ja toinen paheellinen vampyyri. Rosen äiti myös ilmestyy kuvioihin, eikä äitimuorin ja Rosen välit ole mitenkään lämpimät.

Kirjassa pahikset ovat Strigoi -rotuun kuuluvia. Strigoi voi olla ennestään mitä tahansa, ja usea heistä on entisiä Moroi -rotuun kuuluvia. Porukkaa yritetään herätellä, että myös Moroit voisivat taistella Damphirien rinnalla, heillä on kuitenkin magia käytössään. Tämä ei kaikkia miellytä ja asiasta syntyy kinaa. Osa nuorista päättää lähteä omalle ristiretkelleen, joka ei mene suunnitelmien mukaan.

Tämä kirja oli mielestäni parempi kuin ykkösosa. Ei niin paljon teinidraamaa, vaikka nelikymppisiä pidettiin aivan ikäloppuina. Mutta, ehkä se tosiaan oli niin, että seitsemäntoistavuotiaana tuplasti vanhemmat ihmiset oli jotain haudan partaalle keikkuvia raasuja.

Katsotaan, lukaisenko seuraavankin osan vai jatkanko jotain muuta väliin. Nyt olisi monta sarjaa kesken, ei tiedä, mistä jatkaisi. Ongelmahan se tämäkin (positiivinen sellainen).

maanantai 26. toukokuuta 2014

Daugherty C.J.: Night School - Fracture (Night School, 3. osa)

Tämä oli kolmas osa Night School -sarjaa. Harmittavasti myös viimeinen julkaistu tähän mennessä. 4. osa tulee onneksi kesäkuussa (laitoin sen jo ennakkotilaukseen Amazonille). 5. ja viimeinen osa on merkitty myös tälle vuodelle, mutta katsotaan nyt, tuleeko niin nopeasti.

Kirjan alussa Allie toipuu onnettomuudesta ja ystävän kuolemasta. Hän ei luota, että Cimmerian opettajat tai rehtori pystyvät pysäyttämään Nathanielin. Hän päättää paeta takaisin Lontooseen. Pakomatka loppuu kuitenkin ennenkuin ehtii edes kunnolla alkaa. Allien on yritettävä luottaa ystäviinsä. Koulussa on Nathanielin vakooja ja ystävykset kasaavat porukan, joka yrittää napata luopion. He toimivat omin päin, ja tästä syystä he pakoilevat sekä vihulaisia, että opettajia.

Allie tuskailee myös Carterin ja Sylvainin välillä. Carter on tosin jo löytänyt uuden sydänkäpysen ja Sylvain vihjailee, että hän ei odota ikuisuuksia. Itse olen Carterin tiimissä, mutta paha mennä sanomaan, kumman Allie lopulta nappaa, jos kumpaakaan.

Kirja oli vauhdikkaasti kirjoitettu, ja luinkin sen nopeasti. Tarinan pääpaino on toiminnalla ja opetustoiminnalle jää hyvin vähän aikaa. Cimmeria vaikuttaa edelleen aika taianomaiselle paikalle, vaikka mitään yliluonnollista ei kirjoissa ole. Mukaan mahdutetaan teinimeininkiä, mutta ei niin pahasti kuin toisessa osassa. Oppilaat vaikuttavat hieman pikkuvanhoille, mutta ehkä englantilaiset sisäoppilaitokset tekevät lapsukaisista sellaisia.

Muutamia pikkujuttuja kyllä ihmettelen. Koulussa riehuu jos jonkunlaista vainoojaa, mutta esim. oppilaiden huoneiden ovissa ei ole lukkoja. Ei pysty käsittämään. Ja mennään yksinään puistoon / metsään / suorittamaan jälki-istuntoa aamuhämärissä puutarhaan, vaikka ollaan vainoojan kohde nro 1.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Daugherty C.J.: Night School - Yön perintö (Night School, 2. osa)

Allien elämä sisäoppilaitoksessa käy vaaralliseksi. Suojellako perhettään vai luottaako uusiin ystäviin?

16-vuotias kapinallinen Allie on löytänyt Cimmerian sisäoppilaitoksesta toisen kotinsa. Koulu on tuonut hänen elämäänsä myös Carter Westin, unelmien poikaystävän.

Cimmeriassa toimii Yökouluksi kutsuttu salaseura. Se paljastuu vaikutusvaltaiseksi salaiseksi organisaatioksi, jonka jäsenet ulottavat valtansa paljon koulua pidemmälle. Yökoululla on myös vihollisia, näiden joukossa Allien kadonnut veli. Pian selviää, että Allie ja kaikki muutkin koulun oppilaat ovat suuressa vaarassa.

******************************************************
Ensimmäisen osan lukaisin ihan hetkessä, tarina todella veti mukaansa. Tämä toinen osakin on hyvä, mutta Goodreads:ssa annoin 4 / 5 tähteä.

Kirjan alussa Allie pakenee kotoaan salaperäisiä pukumiehiä, jotka jahtaavat häntä pitkin Lontoon katuja. Hän päätyy takaisin Cimmerian sisäoppilaitokseen ja pääsee mukaan nyt myös koulun salaseuraan. Hän saa uusia ystäviä, ja kirjan alussa myös suhde Carteriin kukoistaa.

Jossain vaiheessa kuitenkin alkaa tulla ongelmia. Ekassa kirjassa esitelty pahis Nathaniel häilyy kaiken takana ja yrittää saada koulun rehtoria Isabellaa kammettua vallasta. Allie on kesän aikana kuullut enemmän suvustaan ja saanut tietää oman linkkinsä kouluun. Suhde Carteriin vaarantuu, koska Allie kääntyy ongelmatilanteissa Sylvainin puoleen. Sylvainin kanssa hänellä oli suhde ekassa kirjassa, ja Carter on mustasukkainen. Itse kyllä vähän välillä ihmettelin Allien käyttäytymistä, mutta hän tuntee vetoa molempiin poikiin, eikä oikein osaa päättää, että kumpaan hän luottaa enemmän. Hän saa myös yhteyden kadoksissa olleeseen veljeensä, mutta tämä tarina jää vielä aika ohueksi.

Itseäni ärsytti tämä kolmiodraaman rakennus. Samoin, tässä kirjassa oli paljon enemmän yläaste -draamaa kiusaamisineen ja ärsyttävine hahmoineen. Myös ekan kirjan jännitys oli siinä mielessä poissa, että nythän jo tiedettiin Yökoulun tarkoitus.

Koulussa on joku Nathanielin kätyri, ja sitä yritetään selvittää. Valmistaudutaan myös talvitanssiaisiin, jonne kokoontuu paljon vaikutusvaltaisia koulun tukijoita ja oppilaiden sukulaisia.

Tämä kirja on synkempi kuin eka. En myöskään pitänyt kaikista ratkaisuista hahmojen kohdalla. Kirja jää taas niin kutkuttavaan kohtaan, että kolmas osa on jo kindlellä valmiina. Sitä ei ole vielä suomennettu, joten kieli vaihtuu välillä. Neljäs osa ilmestyy kesäkuussa ja toivottavasti viides ja viimeinenkin osa saadaan nopeasti.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Daugherty C.J.: Night School - Yön valitut


Kehen voi luottaa, kun kaikki valehtelevat? Todenmakuisen jännitys trilogian tummatunnelmaisessa avausosassa paha ulottaa lonkeronsa eristäytyneeseen sisäoppilaitokseenKun 16-vuotiaan Allien isoveli ja uskottu Christopher yllättäen katoaa, Allie syyttää vanhempiaan. Vanhemmat päättävät lähettää kapinoivan tytön sisäoppilaitokseen keskelle metsää.Yllätyksekseen Allie viihtyy uudessa koulussaan, saa ystäviä ja löytää komean poikaystävän Sylvainin. Hänellä on kuitenkin vahva tunne, ettei Cimmeria ole aivan tavallinen sisäoppilaitos. Mikä oikein on salainen Yökoulu, johon saavat osallistua vain harvat ja valitut oppilaat? Mitä salaisuutta sen jäsenet piilottelevat?Koulun tanssiaisissa alkaa tapahtua. Kun yksi tytöistä löytyy murhattuna, Allie huomaa olevansa itsekin suuressa vaarassa. Mutta miten tapahtumiin liittyy Allien kadonnut veli?

*****************************************************

Ihanan tiivistunnelmainen trilleri ja ihan ilman yliluonnollisuutta. Allie lähetetään sisäoppilaitokseen jumalan selän taakse, seurauksena hänen holtittomasta käytöksestään. Aika pian Allie saa muutaman uuden ystävän, mutta silti, joku uudessa koulussa tuntuu olevan jotenkin pielessä.

Allie saa myös kaksi kilpakosijaa, joista toinen tuntuu olevan unelmavävy ja toinen. Noh, niin, toinen ei sitten ehkä ihan ole sitä. Allien sydän lämpenee ensin toiselle ja sen jälkeen toiselle. Romanssit eivät kuitenkaan ole tässä pääosassa, vaan rikokset ja salamyhkäisyys. Lukijalle pudotellaan vihjeitä pikkuhiljaa, mutta siitä huolimatta asiat tulevat lopussa aika yllätyksenä. Kun koulun alueelta löytyy ruumis, alkaa Allie tajuta olevansa vaarassa. Eikä hän uskalla luottaa enää kehenkään. Parhaat ystävätkin kääntävät osittain selkänsä. Myös highschool -draamaakin on välillä ilmassa. Mutta ei onneksi liikaa.

Lopussa tunnelma menee todella jännittäväksi, itsekin luin kirjaa yötä myöten ja tästä työnantaja tykkää: loput aamulla töissä. Onneksi tämä oli e-kirjana. Oli vaan pakko lukea loppuun, että sai edes jotain tolkkua tarinaan. Aion ehdottomasti jatkaa heti kakkososaan. Toivon, että sama jännitys saadaan pidettyä siinäkin yllä. Allie ei ota liikaa turhia riskejä, vaikka poukkoileekin keskellä metsää yöllä. Ja tietäen olevansa kuolemanvaarassa. Mutta tässä se ei haitannut jostain syystä niin paljon, kuin monessa muussa kirjassa. 

torstai 15. toukokuuta 2014

Simukka, Salla: Toisaalla

HUOM! Spoilaa ensimmäistä osaa Jäljellä, joten jos haluat säilyttää jännityksen sen suhteen (mitä suosittelen lämpimästi), niin lopeta lukeminen tähän.

******************************************************
Toisaalla on Jäljellä-kirjan hieno jatko-osa, palapelin täydentävä pala ja ratkaisun avain.

18-vuotias Samuel Järvi on varsinainen nörtin stereotypia: pojan yöt kuluvat tietokoneella pelaten ja päivät nukkuen. Kontaktit tyttöihin ovat jääneet vähäisiksi. Koulun loputtua hän ei tiedä, mitä tekisi. Yllättäen Samuel saa kuitenkin tarjouksen. Hänet pyydetään mukaan salaiseen projektiin, ja työstä maksetaan järkyttävän hyvin.

Projekti on täynnä yllätyksiä, mutta suurin yllätys on kuitenkin se, että Samuel rakastuu ensimmäistä kertaa elämässään. Kaikki muu menettää merkityksensä, kun Samuel päättää pelastaa unelmiensa tytön. Mutta kaipaako tyttö edes pelastajaa?

Toisaalla on hurja visio siitä, millaiseksi maailma voi kehittyä lähitulevaisuudessa. Se avaa Jäljellä-romaanin salaisuudet ja näyttää tapahtumat toisesta näkökulmasta. Toisaalla kertoo myös vanhempien ja lasten välisten suhteiden vaikeudesta ja aikuisten kyvyttömyydestä kohdata nuorten ongelmat. Ja ensirakkaudesta, joka on aina yhtä kiihkeää, kuohuvaa ja kaunista.

*******************************************************************************

Tästä en pitänyt nin paljon kuin ekasta osasta. Nyt salaisuus oli selvillä, ja kerrottiin niistä, jotka ensimmäisessä osassa hävittivät muut ihmiset. Kirjan kertojana on Samuel, 18 vuotias nörttipoika, joka pääsee hyvään työpaikkaan. Työpaikka lopulta osoittautuu kaikkea muuta kuin unelmaksi ja Samuel yrittää muuttaa asioita parempaan suuntaan. Syynä on rakkaus Emmiin. Samuel joutuu pohtimaan paljon oikean ja väärän merkitystä. Kirjassa ei kuvata tapahtumia muiden näkökulmasta, joten monen ihmisen motivaatiot jäävät kokonaan pimentoon. Tämä on mielestäni hyvä, ei selitellä liikaa. 

Samuelin tunteet on kuvattu hyvin. En toki tiedä, mitä  nuorten miesten päässä liikkuu, mutta ainakin kuvaukset tuntuvat aidoilta. Nämä kaksi kirjaa kannattaa lukea yhteen putkeen, koska silloin saa parhaimman kuvan tarinasta. Eka osa kuitenkin loppuu hyvin töksähtäen. Vaikka lukija siinäkin jo tajuaa jutun juonen. 

Pituutta kirjalla on alle 200 sivua, ja tämä oli itselleni ensimmäinen kirja, jonka lainasin HelMetin e-kirjastosta. Kätevä toiminto, pistin jo pari kirjaa varaukseen. Ei siellä valikoima vielä päätähuimaava ole, mutta itselleni löytyi useita mielenkiintoisia kirjoja.

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Simukka, Salla: Jäljellä


Oletko koskaan toivonut, että kaikki muut ihmiset vain katoaisivat? Kannattaa varoa, mitä toivoo.

Emmi Aalto on 15-vuotias tyttö, joka kokee, ettei hän ole mitään. Koulussa hän ei ole löytänyt omaa lahjakkuusaluettaan, vaan on yhäkin pelkkä Potentiaali. Kotona perhe ei tunnu huomaavan häntä. Ystäviä hänellä ei ole koskaan ollutkaan. Emmi päättää karata, jotta hänestä tulisi edes tyttö, joka katosi. Mutta kun hän palaa karkumatkaltaan, kotona ei ole ketään. Eikä naapuritaloissa. Eikä koko kaupungissa. Kaikki ihmiset ovat kadonneet, vai ovatko?

************************************************************************
Kehuin Salla Simukkaa jo Lumikki -sarjan tiimoilta, ja nyt pitää kehua vähän lisää. Kirjan tyyli on todella mukaansatempaava ja raikas. Kirja on tarpeeksi lyhyt, että siitä ei ehdi tulla pitkäveteinen toistotarina ja hahmot ovat uskottavia.

Jotenkin pystyin samaistumaan Emmiin, koska olin itsekin teininä yksinäinen. Jotain vastaavia ajatuksia omassakin päässä välillä pyöri. Kirjassa ollaan selkeästi jo tulevaisuudessa, koska mukaan on ujutettu teknisiä futuristisia juttuja, ja koulujärjestelmä on uusi. Jokaiselle pitää löytyä joku lahjakkuusalue, jossa hän on hyvä. Esim. Atleetikko tai Dramatiikka. Ne, joille sitä ei vielä ole löytynyt, kuuluvat Potentiaalisiin. Emmi on kuitenkin jo 15, joten hän on harvinainen siinäkin porukassa.

Kirjassa siis Emmi karkaa kotoaan ja palaa seuraavana päivänä. Hän odottaa, että häntä ollaan etsitty ja ehkä ikävöitykin. Mutta ei, koti on tyhjä ja itse asiassa koko naapurusto on tyhjä. Lopulta Emmi löytää muitakin, mutta kenelläkään ei ole tietoa, että miksi loput ovat kadonneet.  

Kirjan juonesta ei kannata enempää kertoa, koska tässäkin kirjassa kaiken avain on se tieto, että mitä on tapahtunut. Joten en pilaa muilta lukunautintoa. Kirjassa esiintyy hyvin vahvasti yhteenkuuluvuus. Suurin osa meistä haluaisi kuulua johonkin. Perheeseen, kaveriporukkaan tai johonkin koloseen, josta muutkin huomaisi. Ystävyys nousee tärkeään osaan ja romantiikkaa on myös ripaus mukana.

Itse lukaisin kirjan tosiaan yhdellä istumalla ja samantien lainasin kirjastosta toisenkin osan. Ja koska olen nyt löytänyt Helmetin e-kirjojen lainausmahdollisuuden, sain tokan heti iPadiin ja melkein luettua. Mutta siitä lisää seuraavassa, koska siinä on pakko spoilata tätä ekaa osaa.

torstai 8. toukokuuta 2014

Jones, Kim: Saving Dallas

Käsi pystyyn, kuka pitää moottoripyöristä ja tatuoiduista miehistä. (Heiluttaa molempia räpylöitä.) Ja varsinkin kun nämä yhdistetään. Tosielämässä on toki mies, jolla ei ole (eikä kuulemma tule) ensimmäistäkään tatskaa. Mopedi sillä kuitenkin aina välillä on. Mutta näin kirjoissa tämä toimii.

Tämä on trilogian ensimmäinen osa. Juoni kertoo Dallasista, orpotytöstä, joka pyörittää onnistuneesti miljoonabisnestään. Ystäviä hänellä ei ole, ja miessuhteetkin hoidetaan lähinnä satunnaisten yhdenyön tuttavien avulla.

Eräällä baarireissullaan hän törmää Lukeen, joka pelastaa hänet tunkeilevilta miehiltä. Luke on paikallisen moottoripyöräkerhon presidentti. Ja samalla hänelläkin on oma rakennusfirmansa. Luke, kuten myös Dallas ovat toki molemmat äärimmäisen komeita / kauniita jne. Hyviä sängyssä ja ajatuksetkin taas luetaan yhdestä tulisesta katseesta. Molemmilla on kuitenkin luurangonsa kaapissa, niinkuin yleensä aina näissä tarinoissa.

Mutta, tämä kuuluu genreen ja pidin kirjasta paljon enemmän kuin muista vastaavista, mitä on tullut viime aikoina luettua. Dallas ja Luke joutuvat nopeasti törmäyskurssille molempien erilaisen elämän takia. Dallasin on vaikea sopeutua moottoripyöräjengiläisten touhuihin, mutta hän kuitenkin yrittää. Itselläni ei ole kokemusta moisista klubeista, muuta kuin lähinnä lehtien palstoilta. Joten, paha mennä sanomaan, että onko se sitten tuollaista. Seksiä on toki juu. Mutta se ei ole niin häiritevästi pääosassa.

Kirjassa siis tuodaan vaivihkaa koko ajan esiin, että kaikki ei ole ihan sitä miltä näyttää, ja loppua kohden jännitys tiivistyy. Kirjan juoni katkaistaankin vähän niin, että jatko-osa on ihan pakko lukea. Ja mikä ettei, on sitä huonompiakin sarjojen aloituksia tullut vastaan. Olen kuitenkin vähän luvannut itselleni, että luen ensin muutaman muun kirjan lukulistaltani, ennenkuin lataan yhtään lisää kirjoja. Tosin, kirja ei ollut kindlellä kuin reilut 200 sivua. Lukaisin sen parissa illassa, eivätkä jatko-osatkaan paljon pidemmiltä näyttäneet. Joten... en ehkä malta odottaa kovin pitkään. Nythän ne menisi kätevästi tuosta samaan putkeen.

tiistai 6. toukokuuta 2014

Jordan, Robert; Sanderson, Brandon: A Memory of Light



Jaa jaa. Siinä se nyt sitten oli. Viimeinen osa. 14 osa. Ensimmäisen luin joulukuussa 2011. Onneksi Goodreads pitää tällaiset tärkeät päivät tallessa. Olin pariin kertaankin aloittanut kirjan, mutta nyt päätin ottaa asian vakavasti. Lukisin sarjan, vaikka siihen menisi 10 vuotta. Noh, ei mennyt, meni 2,5 vuotta.

Sarjassa oli siis 14 osaa englanniksi. Ja 24 kirjaa suomeksi. Kolmea viimeistä osaa ei ole suomennettu, mikä oli sinällään käsittämätön päätös. Jättää nyt sarja sitten noin kesken. Itse luin osan kirjoista englanniksi, osan suomeksi. Siinä oli omat hankaluutensa yrittää muistaa nimiviidakosta nimet molemmilla kielillä. Mutta, loppua kohden en enää stressannut siitä, että kuka nyt olikaan taas kuka. Pääasia, että päälinjat pysyivät hallussa.

Periaatteessa olen sitä mieltä, että tarinan olisi saanut tiivistettyä puoleen tuosta määrästä tekstiä. Mutta toisaalta sitten taas. Tämähän oli kuitenkin erään joukon tarina. Olisihan Kalle Päätalokin varmaan saanut Iijoki -sarjansa pariin kirjaan tai jotain. (En päässyt kyseisiä kirjoja ekaa kappaletta pidemmälle.) Mutta eihän tällaisten tarinoiden tarkoitus ole se loppu vaan itse matka. Juoksussa sanotaan, että ei se matka tapa vaan vauhti. Tässäkin olisi ehkä jossain vaiheessa voinut kyllä vauhtia kiristää, mutta kaikesta huolimatta tarina oli hyvä.

Yritän nyt olla spoilaamatta tarinan loppua, mutta kannattaa lukea tästä eteenpäin varovasti, ihan kaikkea infoa en voi jättää pois. Tässä kirjassa pääpaino on sotimisella. Kaikki ovat kokoontuneet yhteen ja ja samalla kun Rand yrittää kukistaa itse pääpahiksen, niin muut käyvät sotaa kaikilla rintamilla. Egwene, Elayne, Mat ja Perrin ovat kukin tärkeässä roolissa omassa kohteessaan. Nynaeven rooli ei ole kovinkaan paljon esillä, mutta tärkeä rooli on hänelläkin. Eli kaikki kaksi vuotta aiemmin matkaan lähteneet nuoret ovat mukana loppukähinöissäkin.

Taistelukuvaukset siis vievät helposti puolet kirjasta, toki näitä nyt olisi voinut lyhentää, mutta ei niihin toisaalta ehtinyt puutua. Tässä kirjassa kuolema korjaa satoa ja hyvä niin. Ei yhtäkään sotaa voiteta tai hävitä ilman tappioita.

Itse olen tyytyväinen kirjan loppuun, matka on ollut pitkä ja kyllä tämä sarja nousee kärkisijoille, kun puhutaan mielifantasiastani. Mikään ei mene Taru Sormusten herrasta -ohi, mutta pidän tällaisistä eeppisistä tarinoista.

Toki, tässä tökki asioita. En ikinä esimerkiksi käsittänyt, että miksi Randille piti kehittää neliösuhde kolmeen eri naiseen? Ihmettelin jo välillä, että onko Jordan mormooni tai jotain? Mutta, joku syy tähänkin ehkä oli. Perrinin susiunet olivat aika tylsiä, vaikka niillä tarkoituksensa olikin. Myös alkupään Aiel -kuviot olivat aika puuduttavia. Viimeisessä kahdessa kirjassa edettiin ihan eri tahtiin kuin aiemmin, johtuiko sitten kirjailijan vaihdoksesta vai mistä.

Suosittelen kuitenkin tätä kaikille, ikään katsomatta. Jos vaan fantasia uppoaa, niin tässä saa ajan mukavasti kulutettua. Kannattaa ehkä lukea koko sarja englanniksi, kielen vaihtaminen aiheutti ainakin itselleni nimisekaannuksia välillä. Netistä löytyy onneksi hyviä koostesivustoja. (mm. http://encyclopaedia-wot.org/index.html), joista oli apua.

Nyt voin sukeltaa keskustelupalstojen pyörteisiin viimeisen osan spekulointiin. Olen vältellyt niitä, koska en ole halunnut tietää loppua etukäteen.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...