lauantai 1. elokuuta 2015

Butcher, Jim: Death Mask

Minulla on pari muutakin harrastusta, johon voi lukemisen yhdistää. Juoksulenkillä menee suomeksi kuunneltuna äänikirjoja ja ristipistoja tehdessä taas kuuntelen englanninkielistä kirjallisuutta. Näissä Dresden Files -kirjoissa lukijan ääni vielä miellyttää korvaa. Taitaa olla James Marsters.

Harry Dresden on Chicagon ainoa ammattimainen velho. Tähän mennessä hänen historiansa on ollut vähintään kyseenalainen. Miehen haltijakummina häärii hyvin hankala keiju, tyttöystävä on muutettu melkein vampyyriksi, ja bisneksetkin ovat menneet heikosti.

Kirjan alussa Harry saa peräänsä vampyyritappajan, jonka mielestä Harryn kuolema lopettaa uhkaavan sodan vampyyrien ja velhojen välillä. Sen lisäksi Harry saa toimeksiannon, joka kyllä tuo rahaa, mutta on muuten terveydelle vaarallinen. Hänen pitäisi etsiä varastettua tavaraa, mutta kuka onkaan oikeasti varas...

Sarjan viides osa toistaa taattua laatua. Harry on oma itsensä, vaikka asiat menevät kuinka pieleen, hän ei lannistu. Tekniikka ei pidä taikuudesta, joten Harry ajelee vanhalla kuplalla ja käyttää lankapuhelinta. Apuna on sekalainen joukko ystäviä, ihmisusista, tyhjässä pääkallossa asuvaan Bob-henkeen. Hieman erilainen dekkari, mutta suosittelen.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Evanovich, Janet: Twelve Sharp

Tässä osassa Ranger joutuu pulaan ja siinä sivussa sitten Stephanienikin. Ranger kantaa tavaransa Stephanien asuntoon ja lopulta saman katon alle tuo laukkunsa myös Morelli. Stephanien ratkaisut muutamassa kiperässä tilanteessa eivät aina ole fiksuja, mutta sopii daamin tyyliin.

Kirjan alussa Stephanie on päätynyt takaisin palkkionmetsästäjäksi, tilannetta ei sen kummemmin avata. Edellisessä osassahan hän kokeili muitakin töitä. Jotka kyllä aina päättyivät, ennenkuin ehtivät oikein alkaakaan.

Kirjassa valotetaan Rangerin taustoja enemmän. Hän saa inhimillisiä piirteitä. Lola, Sally ja mummu Mazur hyppäävät musiikin ihmeellisen maailman sekaan. Jokainen on taatusti oma sekoileva itsensä. Hautajaisiinkin ehditään, mutta sehän on Burg:ssa lempihuvia.

Hauska, ja sopivan mittainen, kepeä dekkari. Hieman romantiikkaa mukana. Vähemmän kuitenkin kuin edellisessä osassa. Nyt pari muuta kirjaa väliin ja seuraavan osan kimppuun.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Rallison, Janette: My Unfair Godmother

Chrysantheum Everstar on melkein valmis haltijakummi. Melkein. Tärkeintä hänen elämässään on juhliminen ja, noh, lisää juhliminen. Hän saa tehtäväkseen täyttää teinityttöjen toiveita. Ja siinä sivussa hän myös tekee hammaskeijun hommia. Tässä sarjan toisessa osassa Crissy yrittää toteuttaa Tansyn toiveita.

Tansy taas on seitsemäntoistavuotias neitokainen, joka on lähetetty isänsä luokse asumaan. Isä jätti perheen, kun Tansy oli pieni, ja nyt isukilla on uusi perhe. Tansy kapinoi isäänsä vastaan, ja onnistuu hankkiutumaan vaikeuksiin poikaystävänsä Bo:n takia.

Tästä alkaa hulvaton fantasiaromaani, jota lukiessa ei voi olla hymyilemättä. Ensin Tansy onnistuu saamaan Robin Hoodin joukkioineen nykyaikaan. Koska Crissyllä ja hänen apurillaan, Cloverilla (kullan perään oleva, pokeria pelaava, menninkäinen) on hyvin erikoinen tapa toteuttaa toiveita, kaiken kohelluksen jälkeen Tansy viskataan keskelle satua mukanaan perheensä ja komea seriffin poika Hudson. Ja se Robin Hood. Satu ei tosin kerro iloisesta veikosta, vaan kullan kehräämisestä.

Tässä sarjassa tuuletellaan oikein huolella vanhoja satuja, ja opitaan jos jonkinlaista moraalista opetusta. Tai ainakin yritetään... Tansy ei suinkaan ole mikään avuton neitonen pulassa, vaan hän määrää oman satunsa suunnan. Toivottavasti tähän tulee jatkoa, koska Crissy on vetoava tätsy, omine erikoisineen logiikkoineen. 

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Evanovich, Janet: Yhdestoista hetki



Tämä painotuote naurattaa vakavasti sinua ja ympärilläsi olevia.Stephanie Plum yrittää lopettaa palkkionmetsästäjän hommat, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.Tappouhkauksiin ja murhayrityksiin kyllästynyt Stephanie Plum ripustaa palkkionmetsästäjän hanskat naulaan ja menee nappitehtaalle töihin. Takuuluottomaailmasta irtautumista hidastavat Stephanien tehtävät perinyt Lula, joka ei tunnu pärjäävän ilman ystäväänsä, ja kaunaa kantava entinen asiakas, joka yrittää nitistää Stephanien.Stephanien hengissäpysymisponnisteluihin osallistuvat Plum-sarjan aiemmista osista tutut värikkäät sukulaiset ja ystävät, kuten kilpakosijat Morelli ja Ranger, ainutlaatuinen Mummu Mazur ja häitään valmisteleva Valerie-sisko.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Nämä kirjat vaan jaksavat aina ilahduttaa. Ihanan kepeää rikostutkimusta romanssilla höystettynä. Stephanie päättää lopettaa rikollisten jahtaamisen ja siirtyä kunniallisiin töihin. Äitinsä riemuksi. Mutta, eihän Stephanie olisi mitään, jos ei ongelmat seurausi häntä uusiin kuvioihin. Työpaikat vaihtuvat liukuhihnalla, kaikki mihin Stephanie koskee, tuntuu räjähtävän tai palavan alta pois. Joku haluaa hallaa neitoselle ja hän asustelee Morrelin luona pysyäkseen turvassa. Nämä kaksi eivät tietenkään saa pidettyä sormiaan erossa toisistaan, vaikka Rangerikin aiheuttaa perhosia Stephanien vatsaan.

Kylästä on kadonnut vanhoja miehiä, ja pulmaa yrittävät ratkoa vähän kaikki. Siinä sivussa Valerie -sisko järkkää häitä ja Lula yrittää astua Stephanien jättämiin palkkionmetsästäjän kenkiin. Kirjassa ei ole mitään uutta, mutta taattua narmohermoja kutkuttavaa menoa. Melkein jokainen hahmo on yliampuva, mutta näiden kirjojen tyyliin se vaan tuntuu sopivan. Seuraava osa menee varmasti aika pikaisesti lukuun.

Tämän kirjan käänsi: Terhi Vartia

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Vuorinen, Juha: Maastamuuttajan päiväkirja

Juha Vuorisen seitsemäs hyväntekeväisyyspokkari kokoaa yhteen kolumnit ja päiväkirjamerkinnät kevään korvalta korvalle 2014-2015. Vuorisen terävää pensseliä saavat maistaa niin Putinin hallinto kuin Maltalle paenneet venäläisetkin. Siis Vuorisen nykyiset mamu-kollegat. Luvassa on sanallinen ilotulitus, josta jokainen selvinnee hengissä.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Olen ehkä kyseenalaisen huumorin ystävä, mutta Juha Vuorissen Juoppohullun päiväkirja on yksi suosikkikirjoistani. Harvoin olen nauranut niin paljon, kuin sitä lukiessa. Sain tartutettua mieheenkin sen kirjan fiiliksen, ja hän luki koko sarjan yhden sairaslomaviikon aikana.

Olen niiden kirjojen jälkeen ostanut säännöllisesti Vuorisen kirjoja, usein jo siksi, että niiden tuotto menee välillä hyväntekeväisyyteen. Luulin, että tämä kirja olisi enemmän kertonut perhe Vuorisen elämästä Maltalla, mutta siitä tulee syksyllä 2015 toinen opus. Tässäkin toki kyllä asiaa sivuttiin useaan otteeseen.

Kirja on siis kokoelma kolumneja, joita Vuorinen on vuoden aikana kirjoittanut. Joten mitään sen kummempaa juonta kirjassa ei ole. Kokoelma havaintoja vuoden varrelta. Niitä löytyy Maltalta, Suomesta ja mm. Englannista. Pidän Vuorisen tyylistä kirjoittaa, vaikka jutut usein menevätkin vähän alapäävitseiksi, mutta eivät onneksi jää sinne. Maltan vuodesta kertovat kirja päätyy varmasti syksyn lukulistalle.

Vala, Vera: Tuomitut

Arianna de Bellis saa toimeksiannon Torinossa asuvalta sukulaiseltaan, jonka tytär on liittynyt outoon lahkoon ja saattaa olla vaarassa. Samaan aikaan Torinon tuomiokirkon edustalta löytyy jesuiittapappi, jonka pää on katkaistu miekalla. Kaksi pappia on jo kuollut hämärissä olosuhteissa, ja kaikki viittaa sarjamurhaajaan. Surmat huolestuttavat Vatikaania, joka lähettää rikostutkimuksiin mukaan Ariannan pappisveljen Areksen. Alkaa kilpajuoksu aikaa ja murhaajaa vastaan. Tutkimusten edetessä lahkon menneisyydestä paljastuu huolestuttavia asioita, jotka saattavat kytkeytyä murhiin. Arianna joutuu myös punnitsemaan el Lobon varoitusta siitä, että hän ja hänen syntymätön lapsensa olisivat hengenvaarassa.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Luin lomalla aika putkeen kolme viimeisintä Arianna de Bellis -sarjan osaa. Olen pitänyt niistä kaikista, mutta tämä nelonen oli ehkä paras tähänastisista. Tässä kirjassa keskityttyttiin enemmän rikoksen ratkaisuun, kun kirjasarjan läpi kulkevaan toiseen juoneen. 

Arianna on hankalassa tilanteessa miesystävänsä, ulkoministerin kanssa. Hän ottaa etäisyyttä ja lähtee Torinoon selvittämään sukulaistytön katoamista. Samaan aikaan Torinossa riehuu sarjamurhaaja ja hänen veljensä on kytköksissä näiden rikosten selvittelyyn. Sisarusten polku risteytyykin väistämättä tarinan edetessä. Arianna saa mukaansa Angelon, toimiston luotettavan apulaisen. Juoni etenee rivakasti, ja välillä Ariannan tempaukset kyllä vähän arveluttavat. Ne eivät välttämättä ole sieltä loogisimmasta päästä. 

Pidän kirjoista siksikin, että maana Italia on itselleni aika tuntematon. Vera Vala sijoittaa kirjansa eri kaupunkeihin ja kuvaa niitä hyvinkin elävästi. Hän osaa oman taustansa takia kuvata Italiaa suomalaisen silmin ja erotella ne asiat, jotka meitä lukijoina kiinnostavat. En itse erota parman kinkkua joulukinkusta, mutta varmasti ruuan ystävät osaavat arvostaa kirjassa eri asioita.

Näissä dekkareissa väkivallalla mässyttely jää sivuosaan, vaikka sitäkin kyllä on. Se ei kuitenkaan hypi silmille häiritsevästi. 

Beevor, Antony: Toinen maailmansota


Toinen maailmansota sai alkunsa elokuussa 1939 koillisen Kiinan Mantšuriassa ja päättyi kuusi vuotta myöhemmin Neuvostoliiton miehitettyä maan pohjoisosat. Euroopassa samoihin aikoihin puhjennut sota riehui Tyynenmeren ja Kiinan tapahtumista erillään, mutta sillä oli kauaskantoiset globaalit vaikutuksensa. Toinen maailmansota, ihmiskunnan historian kaikkien aikojen tuhoisin katastrofi, on vaikuttanut jälkipolvien maailmankuvan muokkautumiseen enemmän kuin mikään muu kansainvälinen konflikti. Vaikka sodan keskeisiä käänteitä on kartoitettu jo lukemattomin kirjoin ja elokuvin, kokonaiskäsitys aiheesta on jäänyt hajanaiseksi ja osin myös harhaanjohtavaksi.

Kansainvälisistä bestsellereistään palkittu historioitsija Antony Beevor esittää tässä uransa magnum opuksessa tuoreimpaan tutkimustietoon pohjaavan näkemyksensä. Toisen maailmansodan historian jo aiemmilla teoksillaan mullistaneessa Beevorissa yhdistyvät ihanteellisesti paitsi lennokas kaunokirjallinen tyyli myös laajojen asiakokonaisuuksien suvereeni hallinta.

Antony Beevorin valtapoliittisiin voimasuhteisiin pureutuva, moraalisesti tasapuolinen ja huolellisesti taustoitettu kokonaisesitys ei säästä ideologiseen tekopyhyyteen ja juonitteluun sortuneita valtakuntien johtajia. Heidän suuruudenhullujen päätöstensä seurauksena kymmenet miljoonat tavalliset rivisotilaat ja siviilit saivat surmansa mitä julmimmalla tavalla vuosina 1939–1945.

Toinen maailmansota vangitsee lukijansa ja vie sodan dramaattisille tapahtumapaikoille sen kaikille rintamalohkoille: myrskyävän Atlantin sukellusvenejahdista Pohjois-Afrikan hehkuville aavikoille, Burman viidakoista itärintaman jäätäville aroille ja aina luhistuvan Euroopan rauniokaupunkien, natsien keskitysleirien ja Japanin keisarikunnan viimeisiin kauhunhetkiin. 


******************************************************************'''
Sotaromaani. Ikuisuusprojekti. Tämän kirjan sain lahjaksi jo kolme vuotta sitten, ja olen sitä lueskellut pikkuhiljaa. Nyt päätin, että tänä kesänä se tulee luettua loppuun. Toinen maailmansota on varmasti monella tapaa sivistävä opus. Kirjassa oli liikaa nippelitietoa omaan makuuni, mutta tämä oli tietokirja, joten laajuudessaan se oli häikäisevä. Se, mikä on kirjailijan omaa tulkintaa ja mikä silkkaa faktaa, on toki hämärän peitossa, mutta kukaan ei varmasti kiistä sitä, että esim. natsisaksan johto oli taatusti päästään sekaisin. 

Kirja avasi itselleni tarkemmin syitä, miksi tänäkin päivänä tietyt ryhmät ja maat ovat siinä tilanteessa kuin ovat. Enkä lähde syyttelemään, miksi he eivät anna toisilleen anteeksi. Ihmishenki on aika halpaa sodan tiimellyksessä. Olen tyytyväinen, että luin kirjan. Sitä unohtaa usein, että ihmisen pahin vihollinen on toinen ihminen. Ilman vallanhalua ei kai olisi sotiakaan. Saksaa ja Japania tuntui ohjaavan alkuun enemmän rodullinen tahto, muut maat taisivat vaan haluta lisää valtaa ja maata. Isot pomot ja kenraalit tappelivat keskenään, eivätkä oikein kertoneet toisilleen tietoja. Jokainen halusi kunnian itselleen.

Kirjan suomensi Jorma-Veikko Sappinen, ja nyt täytyy antaa erityismaininta hänelle. Kääntäjällä täytyy olla itselläänkin hyvä tietämys aiheesta, ja käännös tuntui todella asiantuntevalta. 

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Todd, Anna: After -sarja


Kyseessä on Anna Todd:n After -sarja, johon kuuluu neljä osaa. Kaikki ovat suomennettu ja löytyvät ainakin Elisan kirja -palvelusta. Josta itsekin omani ostin. Kirjat ovat kirjoitettu ymmärtääkseni ns. fanficcinä poikabändi Onedirectionin jäsenestä. Tässä tulee nyt sepustus kaikista neljästä kirjasta, joten spoilauksia luvassa. Lopeta tähän, jos et halua tietää sarjan loppupään tapahtumia.

Ja sitten asiaan. En edes tiedä, mistä aloittaa. Pitkään mietin, että laitanko sarjassta yhtään mitään ylös. En saa oikein ajatuksia järkevään muotoon (=julkaisukelpoiseen muotoon).

Ensin plussat: 
- Kieli on hyvää, se sujuu.
- Tarinan lähde on ok, miksei poikabändi siinäkuin joku muukin aihe. Itselleni kyseinen bändi on suhteellisen outo, lähinnä kavereiden muksut tätä fanittavat. Kävin googlella katsomassa tämän kyseisen herran, johon kirjassa viitataan. Kyseessä siis n. parikymppinen, hontelo poikalapsi, joka varmasti on oikein söötti jne. Ei nyt meikäläiseen iske, mutta jos esikuvaksi olisi otettu joku hieman vanhempi rokkari, niin olisi taatusti sen puoleen toiminut omallakin kohdalla.
- Kirjaa mainostetaan eroottisuudella ja sarjassa on kyllä seksipuolta paljon, mutta se on kuvattu ihan normaalisti. Ei liikaa imelää siirappista toisen ajatusten tulkintaa silmien väristä tms. Mitä on taas mielestäni aivan liikaa genren muissa kirjoissa. (Harlekiinit erikseen, niihin se siirappi kuuluu)

Ja sitten se muu:
Eihän ihmiset kuvittele, että parisuhteet ovat tälläisia? Eihän? Luin siis neljä kirjaa, jossa pariskunta tappelee, tappelee, tappelee, harrastaa vähän seksiä, ja tappelee. Kumpikaan ei kulje kyllä ihan täysillä valoilla, muutama inkkari on kanootista lopullisesti kateissa. Mihinkään järjelliseen parisuhdekeskusteluun ei pystytä, sabotoidaan toisen suunnitelmia ja ollaan niin maan perusteellisen mustasukkaisia ja vainoharhaisia.

Ensimmäisessä osassa loppu on sitä luokkaa, että teki mieli repiä ne pelihousut. Eihän tuommoisen jälkeen kukaan palaa parisuhteeseen. Tai noh, ehkä joku, mutta ihan oikeesti. Kirjan alkuosa oli sitä normaali tutustumista jne. Se nyt menetteli tarinana.

Toinen ja kolmas osa ovat samaa toistoa. Eteen heitellään haasteita toinen toisensa perään. Tess and Hardin sitten kiipeilevät niiden yli, ali ja ympäri. Välillä mennään suoraan läpi. Molemmille on hyyyvin ongelmallinen suhde vanhempiinsa (ihan kuin olisin viime aikoina nähnyt tämän ennenkin...?).

Viimeisessä osassa on pientä valoa tunnelin päässä. Siis muutakin kuin se junan valo. Loppu on itse asiassa aika iso plussa koko sarjaan. Siis ihan ok ja jopa uskottavakin.

Nyt sitten voidaankin miettiä, että miksi luin koko sarjaa. Jaa-a, hyvä kysymys. Kai se on vähän kuin auto-onnettomuus. Ei voi ajaa ohi katsomatta, odottaa vaan, koska rysähtää seuraavan kerran. Mutta oli tässä ihan ok juttujakin, muutakin kuin alku ja loppu. Sarja olisi pitänyt vaan lyhentää puoleen, niin se olisi toiminut ehkä paremmin.

tiistai 17. helmikuuta 2015

Yancey, Rick: Ääretön meri



Viides aalto -sarjan toisessa kirjassa jatkuu selviytymistaistelu kaukaisesta aurinkokunnasta tulleita Toisia vastaan, joiden päämääränä on ihmiskunnan tuho.

Selviytyminen neljästä ensimmäisestä aallosta oli lähes mahdottomuus. Nyt Cassie Sullivan elää maailmassa, jossa ihmisten välinen luottamus on mennyttä. Viidennen aallon hyökyessä Cassie tovereineen saa todistaa Toisten lopullista tavoitetta. Edessä on viimeinen taistelu elämän ja kuoleman, toivon ja toivottomuuden, rakkauden ja vihan välillä.


**************************************************************
Suomensi: Ulla Selkälä

Pidin sarjan ensimmäisestä osasta, Viides aalto, paljon. Joten odotukset tämän toisen osan suhteen olivat luonnollisesti korkealla. Aikaa vaan oli kulunut paljon, joten kirja ei ollut kovinkaan armelias, vaan hyppäsi suoraan toimintaan. Meni aika monta sivua, ennenkuin olin edes jotenkin kartalla henkilöistä. Kertoja vaihtuu tiheään, joten aina ei ollut varma, kenen silmin tarinaa katsottiin. Tämä vei jonkun verran lukunautintoa.

Toinen juttu, mikä omalla kohdallani lässäytti fiilistä, oli liika syvällisyys. Älkää ymmärtäkö väärin, kyllä saa olla pohdiskeluja ja niinpäin pois. Mutta kirja ei muutenkaan ollut kovin paksu ja nyt siinä lätistiin vähän liikaa kaikkea pohdintaa. 

Tämä arvostelukin jää nyt vähän raadoksi, koska en heti kirjoittanut fiiliksiä ylös ja nyt olenkin sitten unohtanut puolet. Kirjassa on kuitenkin pohdinnan lisäksi myös tapahtumia, henkilöitä kuolee ja Cassiekin menettää rakkaansa. Myös yllättäviä paljastuksia seuraa valloittajista. 


Clive, Cussler: Rajumyrsky

Mielipuolinen mestaririkollinen uhkaa muuttaa maapallon säätilaa pysyvästi. Miljoonien ihmisten henki on Kurt Austinin johtaman NUMA-tiimin käsissä.

Syvämerentutkimuslaitos NUMAn alus leimahtaa liekkeihin Intian valtamerellä, ja koko miehistö menehtyy. Komentaja Kurt Austinin johtama tiimi kiidätetään tutkimaan turmaa. Käy ilmi, että aluksen kimppuun on käynyt joukko mikroskooppisen pieniä robotteja. Selvittämällä koneiden alkuperän NUMAn tutkijat pääsevät mielipuolisen suurrikollisen jäljille, joka aikoo muuttaa maapallon säätä pysyvästi. Mikäli peloton tiimi ei saa roistoa pian rautoihin, säiden hallitsijasta voi tulla maailman valtias!

****************************************

Suomentanut Anna Lönnroth.

Tämä oli taas taattua seikkailulaatua. Paniikki merellä ja siitä homma lähtee purkautumaan. Pidän näistä, tavallaan yksinkertaisista tarinoista, joissa on selkeä paha ja sitten joukko sankareita lähtee pelastamaan tilannetta. Yleensä se on näissä kirjoissa vielä koko maailman kohtalo.

Sankarina Kurt ei eroa muista lajin edustajista. Hän on älykäs, vähän äijämäinen ja tekee asioita omalla tavallaan. Tarina on hieman scifistinen, mutta miksei voisi olla tottakin. Tänä päivänä mikroteknologia mahdollistaa kaikenlaisten pikkuhärpäkkeen teon, joten miksei näitä pikkuvipeltäjiä, jotka vaikuttavat ilmastoon. 

maanantai 16. helmikuuta 2015

Pölyjen pyyhintää ja vuosikatsaus

Puuh, puuh... tässä puhaltelen pölyjä pois blogin päältä. Nyt on tullut lusmuiltua oikein urakalla. Syytän kiireitä ja joulua ja maailman yleistä tilannetta ja vaikka naapurin Liisaa. (Anteeksi etukäteen naapuruston kaikilta mahdollisilta Liisoilta). Mutta, nyt on aika aloittaa taas uusi elämä ja laittaa viime vuosikin kätevästi pakettiin.

Viime vuosi jäi lukuvauhdissa edellisistä, mutta tämä johtuu opiskelukiireistä. Syksyllä ei niin kovin montaa 'oikeaa' kirjaa ehtinyt lukea. Tämä vuosi menee varmasti samalla tahdilla. Olen myös kaivanut kaapista vanhan rakkaan harrastuksen - ristipistotyöt, joten niiden parissa on tänä vuonna mennyt monta iltaa. Tosin, niiden seurana olen kuunnellut äänikirjoja.

Vuosi 2014:
Kirjoja yhteensä: 70 kpl
Suomenkielisiä: 50 kpl
Englanninkielisiä: 20 kpl
Harlekiineja: 14 kpl (nämä ajoittuvat lomille, kesään ja jouluun :-))
Kirjastosta: 26 kpl
E-kirjoja: 27 kpl
Äänikirjoja: 0 kpl
Sivuja: 23 091 kpl
Pisin: The Gathering Storm - Robert Jordan / 1120 sivua

Yllättävän vähän kuitenkin kirjastosta, alle puolet. Toisaalta, melkein puolet e-kirjoja. Omistan iPadin, iPhonen, 2 kpl Kindlen lukulaitteita ja pc:lläkin on lukuohjelmia. E-kirjoja luen siis aina kun on sopiva odottelutauko. Bussipysäkillä, miestä odottaessa (polttavaa ihmistä saa aina odotella tupakalta milloin minkäkin kaupan sisällä), töissä palaverien alkua odotellessa jne. E-kirjat kun ovat käteviä, kun voi jatkaa siitä, mihin edellisellä laitteella jäi.

Koska teen aina niin, että laitan blogitekstin sille päivälle, jona kirjankin sain luettua, niin tämä teksti jää näppärästi uusimmaksi. Nyt lupaan kuitenkin pyhästi parantaa tapani, ja kirjaan luetut heti ylös. Tai ainakin seuraavana päivänä. Tai viimeistään siis seuraavalla viikolla.

Huonosti olen ehtinyt seurailla muidenkaan blogeja, ties kuinka monta ihanaa kirjauutuutta on mennyt ihan ohi silmien.

maanantai 19. tammikuuta 2015

James Patterson: Neljä sokeaa hiirtä





Rikoskomisario Alex Cross aikoo jättää työpaikkansa Washingtonin väkivaltaryhmässä. Kollega John Sampson pyytää häntä kuitenkinj vielä yhteen juttuun mukaan. Sampsonin ystävä kersantti Ellis Cooper on tuomittu sotaoikeudessa kuolemaan kolmen naisen murhasta, vaikka mies vannoo syyttömyyttään. Cross ja Sampson matkaavat Pohjois-Carolinaan tutkimaan tapausta, ja armeijan vaikenemisen linjasta huolimatta heille selviää, ettei Cooper ole ainoa, joka on lavastettu syylliseksi. Sitten Cross alkaa saada viestejä salaperäiseltä "Jalkaväkimieheltä". Kuka hän on, ja miten hän kytkeytyy raakalaismaisiin murhiin? Voiko hänen tietoihinsa luottaa tapauksessa, johon liittyy niin armeijan salamurhaajia kuin Vietnamin sodan julmuuksia? Edetessään yhä lähemmäs veristä totuutta Cross ja Sampson joutuvat itsekin tappajien tulilinjalle.

*********************************************************************************

Suomentanut: Päivi Paappanen

Ensin huomio: ei kannata aloittaa sarjaa keskeltä. Tämä oli Goodreadsin mukaan jo 8. Osa Alex Cross - sarjaa. Nyt tiedän paljon sellaista, jota en välttämättä haluaisi etukäteen tietää.

Alex on tienhaarassa, hänelle on tarjottu toista työtä. Nyt hän kuitenkin lupautuu auttamaan vanhaa kaveria Sampsonia pelastamaan toisen vanhan kaverinsa. Joka on tuomittu kuolemaan murhista, joihin hän vannoo olevansa syytön. Vastaavia tapauksia alkaa tupsahdella eteen enemmänkin, ja Alex haistaa palaneen käryä. Kirja on siitä taas vähän erilainen, että tässä koko ajan on selvää miehen syyttömyys ja murhien tekijät. Sodat muuten tuntuvat olevan loputon ideoinnin lähde amerikkalaiselle kirjallisuudelle. Tässä palataan Vietnamin sodan tapahtumiin.

Taattua dekkaria, tykkään kyllä näistä. Vaikka tässäkin on taas aika raakoja kohtauksia. Edelleenkään en pidä niistä. Mutta ne nyt ohittaa aika nopeasti. Lopullisia syyllisiä jahdataan läpi maan ja samalla viritellään romanssinpoikasta siellä ja täällä. Eipä nyt mitään erikoista sanottavaa, kuin että aloittakaa sarja alusta ja kannattaa lukea. Pattersonhan on kirjoittanut kymmeniä kirjoja, joista olen kyllä muita lukenut aiemmin. Tämä herra Alex Cross oli uusi tuttavuus, mutta varmasti palaan miehen luokse uudelleenkin.

tiistai 13. tammikuuta 2015

Mead, Richelle: Blood Promise

Ja taas sukelletaan Damphirien, Moroin ja Strigoiden maailmaan. Tässä muuten spoilataan pahasti edellisiä osia, joten kannattaa lopettaa tähän, jos ne ovat vielä lukematta. Tämä on sarjan 4. osa.

Rose on damphir, jonka elämäntehtävä on suojella Moroi -rotua ja tässä tapauksessa hänen parasta ystäväänsä Lissaa. Rose on kuitenkin palavasti rakastunut Dimitriin, joka edellisen osan lopussa sai tartunnan ja muuttui Strigoiksi. He taas ovat tässä sarjassa niitä pahiksia.

Rose on luvannut, että hän tekee viimeisen palveluksen Dimitrille ja käy tappamassa entisen poikaystävän. Koska kukaan ei halua olla pahis. Noh, kuten arvata saattaa, tämähän on helpommin sanottu kuin tehty. Koska Dimitri on kadonnut. Rose lähtee etsimään häntä Venäjältä, Dimitrin kotikaupungista. Siellä hän tapaa miehen perheen, ja muita, hieman outojakin tuttavuuksia.

Toki, kuten sarjan henkeen kuuluu, Dimitrikin lopulta löytyy. Kirja oli mielestäni paras tähän mennessä. Teinidraamaa oli onneksi aika vähän, vaikka siihen palattiin Lissan silmien kautta. Kirjassa kuitenkin tapahtui koko ajan, ja loppukin oli taas sitä luokkaa, että jatkoin suoraan seuraavan osan pariin.

perjantai 2. tammikuuta 2015

Carter, Ally: Suloinen huijari

Nimi: Katarina Bishop. Ikä: 15. Ammatti: Mestarihuijari.

Kun Katarina Bishop oli kolmevuotias, hänen vanhempansa veivät hänet tutustumaan Louvreen, jotta tyttö voi valmistautua tuleviin taidevarkauksiin. Kun Kat täytti seitsemän, hän matkusti setänsä kanssa Itävaltaan varastamaan kruununjalokiviä.

Viisitoistavuotiaana Katarina suunnitteli ensimmäisen ikioman huijauksensa: hän keplotteli itsensä oppilaaksi maan parhaaseen sisäoppilaitokseen ja päätti samalla jättää rötöstelyn lopullisesti taakseen.

Mutta jos on sattunut syntymään mestarivarkaiden perheeseen, kaidalla tiellä pysyttely on vaikeaa. Varsinkin jos oma isä on pulassa. Katin isä on sotkeutunut taidekokoelman varkauteen ja tarvitsee apua päästäkseen pälkähästä. Katilla on kaksi viikkoa aikaa etsiä maalaukset ja varastaa ne takaisin. Hänen täytyy yhdessä kavereidensa kanssa tehdä niin huima huijaus, että sellaista ei ole aiemmin nähty. Samalla hänellä on mahdollisuus varastaa takaisin oma elämänsä…

****************************************************************************'
Suomentaja: Tytti Träff

Jos nyt heitetään järki ja logiikka romukoppaan, niin tämä oli oikein viihdyttävä nuortenkirja. Kat on siis mestarihuijari, joka on syntynyt varkainen sukuun. Tällä kertaa hänen pitää pelastaa isänsä, joka on joutunut lavastetun kierouden uhriksi. Kat ystävineen joutuu juonimaan mitä ihmeellisimpiä kupruja maailman parhaiten vartioituihin taidenäyttelyihin saadakseen takaisin jotain jo kertaalleen varastettua.

Kirja etenee sulavasti, koko ajan tapahtuu jotain. Ja onhan toki joukkoon sotkettu romantiikkaakin. Se, että maailman taitavimmat varkaat tuntuvat olevan 15 -kesäisiä, ei pahemmin haittaa loppupeleissä. Jos pystyy unohtamaan ne kavereiden teini-ikäiset... Kyllähän tuossa iässä tekniset taidot ovat huippuluokkaa. Eikä tietenkään haittaa se, että näillä lapsilla tuntuu olevan käytössään loputon rahavaranto. 

Suosittelen, oikein virkistävä välipala. Luen taatusti jatkossakin, jos vastaan tulee.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...