keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Child, Lee: Tulilanka

Kirjailija: Lee Child
Kääntäjä: Osmo Ryytty
Kustantaja: Karisto
Julkaistu: 2010
Sivumäärä: 464 

Jack Reacher on USA:n armeijan palveluksesta jättäytynyt sotilaspoliisimajuri. Hän ei osaa asettua aloilleen siviilielämässä, vaan viihtyy hanttihommissa Floridassa - kun eräs yksityisetsivä saapuu etsiskelemään häntä.

Reacher ei todellakaan halua tulla löydetyksi. Siksi hän harhauttaa etsivää, mutta kun tämä löytyy myöhemmin julmasti tapettuna, asiat muuttuvat. Kuka on miehen toimeksiantaja, rouva Jacob? Ja kuka on Hook Hobie, sadistinen koronkiskuri ja kiristäjä, joka ei toimi New Yorkin slummikaduilla, vaan suuren rahan piireissä Wall Streetillä? Ja mitä oikein tapahtui lentäjäsankarille, joka katosi kolme vuosikymmentä sitten Vietnamin viidakoissa?


Minä sitten niin tykkään tällaisista vanhan ajan dekkareista. Sankari on kunnon mies, ja pelastaa lapset, naiset ja lemmikkieläimet. Kirja aloittaa pitkän sarjan, vaikka näitä voi lukea itsenäisestikin. Tässä kirjassa tosin hieman häiritsi sadistinen väkivalta, mutta toisaalta tässä sitä ei oltu kuvattu sen tarkemmin. Suurin osa jätetään mielikuvituksen varaan. Mikä kyllä sekin on vähän liikaa näinkin hyvällä mielikuvituksella varustetulle ihmiselle. Reacherin tapa hoitaa ongelmat on aika suoraviivainen. Etsitään pahat pojat ja käsitellään ne. Mutta seuraavat osat luen taatusti.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Jordan, Robert: Callandor

Alkuteos ilmestynyt 1991. Kirja sisältää alkuteoksen The Dragon Reborn luvut 30–56.
Ajan Pyörä pyörii vääjäämättä, ja aikakaudet seuraavat toisiaan. Vain myyttiset sankarit ovat ikuisia..


Tearin Kallion sydämeksi kutsutussa kammiossa säilytetään maagista Callandorin kristallimiekkaa, johon pystyy tarttumaan vain uudesti syntynyt Lohikäärme. Onko miekka oleva nuoren Rand al'Thorin kohtalo? Omia teitään kulkenut Rand pääsee tunkeutumaan Tearin linnakkeeseen ja joutuu siellä kohtalokkaaseen taisteluun. Pimeän valtias Ba'alzamon vaanii hänen henkeään.

Nämä alkuperäisen kirjan loput ovat aina aika vauhdikkaita, eikä tämäkään tehnyt poikkeusta. Miekkaa kovasti metsästettiin ja saihan Rand sen lopulta.

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Douglas, Preston: Ihmeiden kabinetti


ERIKOISAGENTTI PENDERGAST RATKAISEE
Pilvenpiirtäjän rakennustyömaalla Manhattanilla tehdään säpsähdyttävä löytö. Työmaan alla sijaitsevassa kellarissa lepää 36 ihmisen silvotut jäännökset. Pikainen tutkimus paljastaa jokaisen uhrin selkärangassa samanlaiset leikkuujäljet.
Paikallisen poliisin mielestä yli sata vuotta sitten sattuneet surmatyöt kuuluisivat pikemminkin historiantutkijoille kuin lainvalvojille. FBI:n erikoisagentti Pendergast on kuitenkin eri mieltä. Hän rekrytoi puoliväkisin mukaan tutkimuksiinsa New Yorkin luonnontieteellisessä museossa työskentelevän paleontologi Nora Kellyn ja tämän yliuteliaan reportterisulhasen William Smithbackin.
Kun Central Parkissa tapahtuu uusi murha, jonka tekotapa muistuttaa yli sadan vuoden takaisia surmia, agentti Pendergast ei vaikuta lainkaan yllättyneeltä. Mitä Pendergast oikein salaa poliisilta ja kollegoiltaan?
Pyörryttävä sukellus Manhattanin muinaiseen alamaailman johdattaa Pendergastin kumppaneineen Harlemissa sijaitsevaan ränsistyneeseen herraskartanoon, joka on hylätty mutta kaikkea muuta kuin tyhjä. Astuessaan sisään tuttuun taloon agentti Pendergast tietää kohdanneensa pitkän uransa aikaisista vihollisista kauheimman.

Mjaa, mitäs tästä sitten sanoisi. Ainakin kirja tempaisi hyvin mukaansa. Odotin koko ajan jotain yliluonnollista paljastusta, en oikein osaa sanoa, että tuliko sitä lopulta vai ei. Kirjassa mässäiltiin taas ehkä liikaa väkivallalla. Taas jaksan valittaa siitä samasta: Pitääkö jokainen väkivallan teko kuvata niin ykstyiskohtaisesti? Eikö normaali 'Agatha Christiemäinen' murha enää myy?

Sen verran kuitenkin pidin tästä erikoisesta agentista, että ostin pokkarina sarjan seuraavan osan. Tarinassahan on julkaistu aikaisemminkin osia, mutta tämä oli ensimmäinen suomennettu. Pitänee joskus lukaista ne ekatkin osat.

Tarpeelliset tiedot:
Kustantanut Gummerus.
Alkuperäinen nimi "The Cabinet of Curiosities"..
Alkuteos ilmestynyt 2002. Suomentanut Pekka Marjamäki. Sidottu, kansipaperi. 3. nidottu painos 2010.

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Jordan, Robert: Tornin salaisuus

Kustantanut Karisto. Alkuperäinen nimi The Dragon Reborn.
Alkuteos ilmestynyt 1991. Suomennos sisältää alkuteoksen luvut 1–29.

Rand al'Thorille selviää vastenmielinen totuus: hän itse on ihmishahmon saanut myyttinen Lohikäärme. Tieto täyttää hänet kauhulla ja epätoivolla, sillä hän pelkää tuhoavansa ystävänsä ja koko maailman. Kukaan ei pysty tekemään hänelle selkoa niistä voimista, joita hänellä on hallussaan. Niinpä Rand lähtee pakomatkalle koetellakseen voimiaan paikassa, missä kukaan hänen läheisistään ei voi joutua vaaraan...

Nämä kirjathan käyvät jännittäviksi. Asiaa auttaa varmaan se, että olen nyt lukenut näitä aika putkeen, ja hahmot ovat vielä tuoreessa muistissa. Enkä liiemmältä ole spoilaantunutkaan, eli potentiaalisesti kuka tahansa voi vaikka kuolla seuraavassa jaksossa. Päähenkilöistä tuskin kukaan kuitenkaan.

Takakannen selostuksesta huolimatta tässä seurataan enemmän tyttöjen seikkailuja Tar Valonin tornissa. He saavat tehtäväkseen metsästää mustan Ajahin jäseniä, ja samalla Mat parannetaan.

Harmillisesti en pääse heti jatkamaan kutososaa, koska yksi kirjaston kirja on pakko lukea viikonlopun aikana...

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Matka: Gran Kanaria, Ingles

29.1.2012 sunnuntai
Matkalle lähdettiin sunnuntai-aamuna klo 8.10 ja pakkasta oli reippaat -16, joten ajatus lämmöstä tuntui aika mukavalle. Kohteena oli siis Gran Kanaria ja Play del Inles. Siellä oli käyty aiemminkin, joten mitään uutta ei ollut sillä rintamalla odotettavissa.

Sen sijaan ensimmäistä kertaa odotin lentomatkalta jotain uutta, koska oltiin varattu Aurinkomatkojen Comfort -luokka koneesta. Ja olihan se hintansa väärti. kunnon penkki, jonka sai täysin makuuasentoon, leffoja ja tv-sarjoja runsaasti. Tarjoilu pelasi ja jopa ruokailuvälineet olivat ihan oikeat :-)

Perille saavuttiin puoli kahden aikaan ja laukut tulivat heti. En oikein tiedä, kuuluiko se Comfort -luokan palveluun vai ei. Hotelli oli ihan ok Bungalow -tyylinen. Ihan keskellä, pääsi hyvin sekä Maspalomaksen, että Inglesin puolelle. Mummola ja Kuparipannu olivat lähellä myös. Naapuriksi sattui yliystävällinen ranskalaismies, joka oli heti tarjoamassa konjakkia ;-). Mutta papparainen ei ymmärtänyt juurikaan enempää englantia, kuin me ranskaa, joten aika vajavaiseksi jäi keskutelu.

Illalla käveltiin katsomaan mummolan saunaa, joka oli Green Field -hotelilla. A halusi käydä joku päivä saunassa, kuinkas muutenkaan. Sen jälkeen testattiin mummolan ruoka, uuniperunat olivat oikein hyviä. Sain mojovan rakon jalkapohjaani, joka on kai sekin saavutus.

Ilma oli puolipilvinen, 19 - 20 plussan puolella. Illaksi tuuli tyyntyi.

30.1.2012 maanantai
Heräiltiin puoli yhdeksän aikaan, kun tuli mentyä ennen kymmentä jo edellisenä iltana nukkumaan. Jalka oli kipeä, mutta onneksi macgyver oli mukana ja virkkasi kunnon pohjallisen, jotta kävely sujui. Otettiin taksi majakalle (Faro de Maspalomas), koska bussit olivat meidän pysäkillä jo niin täynnä, etteivät ottaneet enää kyytiin. Takaisin päästiin kuitenkin bussilla. Taksit ovat kuitenkin liki yhtä halpoja kuin bussit, kyyti maksoi n. 5 euroa. En tajua, miten ne voivat olla niin halpoja...

Tämän reissun jälkeen käveltiin iskelmäbaariin. Siellä olisi ollut normaalisti myynnissä sähkötupakoita, mutta nyt ne olivat loppu. Reissun päämääränä oli nimittäin tuoda tuliaisiksi muutama sähkötupakka. Olisin kuvitellut, että niitä olisi ollut joka torpassa myynnissä, mutta ei suinkaan. Kahdessa paikallisessa kaupassa oli tuon suomibaarin lisäksi niitä. Sieltä sai kuitenkin ostettua tupakkaa.

Illalla vielä mummolaan syömään, irkkubaariin ja vielä iltapalaa Kuparipannussa. Jättivalkosipulikatkarapuja. Ilma oli puolipilvinen, n. 20.

31.1.2012 tiistai
Ei tehty mitään erikoista, käveltiin ja välillä poikettiin kahvilla tai syömässä. Ja kirjoja tuli toki luettua.

1.2.2012 keskiviikko
Sama kuin tiistaina. Rentoa lomailua.
2.2.2012 torstai
Käytiin pienessä kylässä nimeltään Mogan. Siellä on perinteiset markkinat, ja sieltä toki kannattaa ostaa tuliaisia. Tällä kertaa mentiin bussilla edestakaisin, viimeksi otettiin laiva Moganista Puerto Ricoon. Sillä reissulla menikin koko päivä, kylä on todella viehättävä. Mutta aivan tupaten täynnä väkeä. Sinne kannattaakin mennä jonain toisena päivänä, jos ei nimenomaan halua markkinoille.

A:n vatsa alkoi kiukuttelun tässä kohtaa ja tottakai mieleen tuli edellisen kesän Mallorcan tuliaiset. Tästä selvittiin sikäli kuitenkin helpolla, että selvittiin ruokaa rajoittamalla. Eikä kalja enää maistunut loppureissusta.

3.3.2012 perjantai
Suomessa oli oikein kunnon lumimyräkkä ja kolareita. Käytiin katsomassa illalla kymppiuutiset mummolassa. Ei paljon naurattanut, kun siinä shortseissa katseli kotimaisemaa. Enää yksi kokonainen päivä lämmintä keliä. Päivällä käytiin minigolffin lisäksi hakemassa lisää sähkötupakkaa.

4.3.2012 lauantai
Tuuli kovasti, kukaan ei tuntunut viihtyvän hotellin uima-altaalla. Eikä rantaan ollut mitään asiaa, jos ei halunnut hiekkapuhallusta samaan rahaan. Käveltiin edestakaisin. Ilma oli siinä 20 pintaan. Tuliaisetkin tuli ostettua. Ja minigolf -kierros.

5.3.2012 sunnuntai
Kotiinpaluu. Aamulla pakattiin, käytiin mummolassa syömässä aamupala, metsästettiin lehtiä (Iltalehteä ei löytynyt) ja lopulta palautettiin huone. Tuuli edelleen vietävästi. Kotivahti soitti, että pakkasta olisi sellaiset mukavat -26.

Kotimatka sujui yhtä rattoisasti kuin menomatkakin. Leffoja en katsonut, mutta luin koko matkan. Laukut eivät tulleet ihan niin nopeasti. Ja opimme, että Samsoniten matkalaukku on liian iso, säädökset ovat muuttuneet. Enintään 23 kg saa olla per nenä.

Kagawa, Julie: Rautatytär

Kustantanut Harlequin. Alkuperäinen nimi "The Iron Daughter".
Alkuteos ilmestynyt 2010. Nidottu.



Meghan Chase on vasta äskettäin saanut tietää olevansa puoliverinen haltijaprinsessa, kesähovin kuningas Oberonin tytär. Enää hän ei ole koulun näkymätön tyttö, köyhän sikatilallisen tytärpuoli, vaan haltijamaa Mikämikän suoranainen julkkis, jonka sydän vetää toisaalle, velvollisuudet ja taistelut toisaalle.
Kesän ja talven hovien sekä Rautakuninkaan taisteluiden tiimellyksessä myös Meghanin sydän on ristitulessa. Hän kaipaa talviprinssi Ashia, mutta ei voi olla välinpitämätön myöskään vanhaa ystäväänsä Pucia kohtaan. Yhdessä kolmikko taistelee koko Mikämikän hengessä etsien varastettua vuodenaikain valtikkaa. Talvi ja kesä voivat jakaa melkein kaiken, mutta eivät rakkautta; minkä valinnan Meghan lopulta tekee?

Hauskasti kirjoitettu, tykkään tyylistä. Vaikka kirja onkin hieman nuoremmille toki suunnattu. Mutta mihinkäs sitä omasta teinityylistään pääsisi ;-) Kirjassa metsästetään siis kadonnutta valtikkaa, ja sen perässä ovat niin uusi rautakuningaskin, kuin petturiveli Rowan. Tuntuu, että pääkolmikon haluaisi hengiltä aika moni muukin. Loppu on kuitenkin hyvä.

Odottelen jatkoa, jonka pitäisi ilmestyä näinä päivinä.

Riordan, Rick: Punainen pyramidi


Kustantanut Otava. Alkuperäinen nimi "The Red Pyramid".
Alkuteos ilmestynyt 2010. Suomentanut Ilkka Rekiaro. Sidottu.

Taikavoimia, seikkailua ja Egyptin kiehtovaa mytologiaa! Suositun tekijän uudessa sarjassa 2000-luvun nuoret ja muinaiset faraot joutuvat rajulle törmäyskurssille
Äitinsä kuoleman jälkeen Kanen sisarukset Carter, 14, ja Sadie, 12, tapaavat vain harvoin. Sadie jää asumaan Lontooseen, Carter sen sijaan matkustaa egyptologi-isänsä kanssa ympäri maailmaa.
Sisarukset vieraantuvat toisistaan, heillä ei ole enää juuri mitään yhteistä. Ei ennen jouluaattoa, jolloin isä vie heidät British Museumiin, lupaa ”korjata kaiken” – ja aloittaa aiheuttamalla mittavan räjähdyksen. Samalla hän tulee vapauttaneeksi muinaisen Egyptin pahamaineisimman jumalan Sethin.
Isä katoaa, ja Sadien ja Carterin on paettava henkensä edestä. Sisarukset huomaavat, että muutkin muinaisen Egyptin jumalat alkavat heräillä, ja koko maailmaa uhkaa kaaos. Isän kohtalo on ratkaistava, vaikka se veisi vaarallisen lähelle mahtavien faraoiden pimeitä voimia, äidin kuolemaa ja suvun suurta salaisuutta.

Kirja oli enemmän nuorille suunnattu. Hankin tämän ja jatko-osan matkaa varten, koska suomenkielistä e-kirjallisuutta on todella vähän tarjolla. Kyllähän tämä meni lentomatkan ratoksi. Hauska idea oli vaihdella sisaruksia kertojina. Sadien tyyli oli paljon kapinallisempi kuin Carterin.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...