sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Simoni, Marcello: Kirottujen kirjojen kauppias


Tuhkakeskiviikkona armon vuonna 1205 isä Vivïen de Narbonne pakenee henkensä edestä kannoillaan pelottavan salaseuran Saint-Vehmen lähettämät ritarit. Vivïenillä on hallussaan Saint-Vehmen himoitsema vanhaa itämaista viisautta sisältävä teos, Uter ventorum.

Kolmetoista vuotta myöhemmin Vivïenin vanha ystävä, pyhäinjäännöksiä ja kirjoja kauppaava Ignazio da Toledo saa venetsialaiselta aatelismieheltä tehtäväkseen lähteä etsimään tuota monien tavoittelemaa teosta. Uskotaan, että sen opit takaavat maailman hallinnan sille, joka saa sen haltuunsa. Vivïen lähtee matkaan kahden toverinsa, Villalmen ja Uberton kanssa. Etsintä vie heidät pitkälle, henkeäsalpaavalle seikkailulle Italiasta Etelä-Ranskan kautta Espanjaan. Kirja on nimittäin varmuuden vuoksi jaettu neljään osaan, joista jokainen on piilotettu eri paikkaan. Kutakin osaa suojelee arvoitus, joka etsijöiden on ensin selvitettävä. Vivïen kumppaneineen ei kuitenkaan ole ainoa, jolla on vihiä kirjan osien sijainnista.

Tämän kirjan nappasin kirjastosta ihan vain nimen perusteella. Olen aina ollut hulluna historiallisiin mysteereihin. Ja niitähän tässä riitti. Onneksi ei ehkä niin perusteellista mystistä selvittelyä, kuin juuri lukemassani Infernossa. Mutta, tässäkin oltiin perehdytty aikakauteen ja oli mielenkiintoista seurata tarinaa pitkin Ranskaa. Päähenkilöstä, Ignaziosta en saanut oikein otetta, mutta pidin mukana kulkevasta Ubertosta. Hänessä oli hieman inhimillisyyttä enemmän. Hän oli kuitenkin kasvanut luostarissa ja nyt pääsi ensimmäistä kertaa maailmaa näkemään.

Suosittelen kesälukemiseksi.

torstai 27. kesäkuuta 2013

Matka: Risteily, Visby & Maarianhamina

24.6.2013 Maanantai

Taas mentiin, tämä oli jo risteily nro 17 Kristina Cruisesin kanssa. Kerran eräs kollega kysyi, että pidetäänkö me niistä. Tämä taisi olla jossain siellä 15. risteilyn kieppeillä. Mitän tuohon nyt voi vastata. Eikai me siellä ihan pelkän vastenmielisyyden takia juosta...

Mutta siis, tämä oli tällainen pieni kesäloman aloituksen kunniaksi tehty reissu. Syksyksi on jo varattu uusi, joka vie meidät mm. Venetsiaan. Mutta, nyt tästä reissusta.

Laiva lähti klo 13.00 Makasiiniterminaalista. Ja tällä kertaa mukana oli paljon lapsiperheitä, niitä oli 450 matkustajasta peräti 50. Yleensä näillä reissuilla ei juuri alaikäisiä ole. Mutta tässä oli varmaan houkuttimena Gotlanti ja Peppi Pitkätossun huvipuisto.

Tällä reissulla oli muutenkin uutta se, että nyt myös illallinen kuului hintaan. Sillä on puolensa ja puolensa. Meillä se ei oikein toimi, koska mieshän ei seisovasta pöydästä oikein ikinä löydä mitään. Nyt se taisi syödä muutaman palan kalaa, leipää ja perunoita. Onneksi edes niitä. Mitään kulinaristireissuja me ei miehen kanssa voida tehdä. Mutta eihän se menoa haittaa, jokainen toki tyylillään.

Ekana iltana ei siis mitään tapahtunut. Mentiin hiljakseen kohti Visbytä, syötiin ja allekirjoittanut luki kirjaa.

25.6.2013 Tiistai: Visby

Täällä meillä oli varattuna Gotlannin maaseuturetki. Ihan kivaa vaihtelua, kun kaupunki on tullut jo aiemmin koluttua tarkkaan läpi. Retki vei yrttipuutarhaan, sieltä sain kätevästi tuliaiset ostettua. Sen jälkeen nähtiin pari kirkkoa, toinen autiokirkko ja toinen ihan toimiva. Oppaana toimi 79 v. eläkeläisrouva, joka oli jo 59 vuotta sitten muuttanut kotosuomesta Visbyy:n.

Iltapäivällä vielä pieni kierros kaupungilla, pitihän sitä syödä Korv & Bred -annokset. Reissun jälkeen saunaan, ja kuuntelemaan bändin musisointia. Näillä reissuilla ei tarvitse yleensä unilauluja lauleskella, kiitos meri-ilman ja väsyttävien matkapahoivointilaastareiden. Ainut keino, millä voin harrastaa näitä risteilyjä. Kuulun valitettavasti niihin ihmisiin, että merisairaus iskee jo aamukasteisella nurmikolla. Laastareista seuraava väsymys ja suun kuivuminen ovat pienempi riesa. Niin kuitenkin näkee maisemat, eikä vain sitä laivan vessan kaakelia.

26.6.2013 Keskiviikko: Maarianhamina

Täällä oli myös tiedossa retki. Tällä kertaa käytiin Kasteholman linnassa, ulkoilmamuseossa ja pari muuta historiallista paikkaan kierrettiin. Yllätyin Ahvenanmaan metsäisyydestä, olin kuvitellut sen paljon avarammaksi. Mutta eihän siellä juuri taloja näkynyt puiden seasta. Ilma oli todella seisovan painostavaa ja pieni sadekuurokin irtosi jossain vaiheessa. Mutta lähdön hetkellä ilma kirkastui ja saatiin ihailla upeaa auringonlaskua.

27.6.2013 Torstai: Kotona

Laiva saapui puoli yhdeksän aikaan satamaan, siitä laukut kantoon, kävely kauppatorille aamukahville ja taksilla kotiin. Mukava pikkureissu. Ilmat suosivat ja sain peräti 4 kirjaa luettua. Ei huonompi saldo.


Smith, Wilbur: Vaaran vesillä


Henkeäsalpaava toimintatrilleri seikkailukirjojen mestarilta. Afrikkalaiset muslimimerirosvot kaappaavat risteilyalukselta 19-vuotiaan Cayla Bannockin. Tytön äiti Hazel omistaa yhden maailman suurimmista öljy-yhtiöistä, joten lunnasvaatimukset ovat tähtitieteelliset. Mutta tyytyvätkö häikäilemättömät merirosvot pelkkään rahaan? Kun poliittiset ja diplomaattiset syyt estävät kansainvälisiä tahoja puuttumasta asiaan, Hazel ottaa yhteyttä kovaksi koulittuun taistelijaan Hector Crossiin. Yhdessä he lähtevät pelastamaan Hazelin tytärtä Afrikan itärannikon vaarallisille vesille.
Pidän näistä kirjoista. Tämä on ollut sähköisessä muodossa jo pitkään, ja nyt sen aloitin sitten lomareissun viimeisenä päivänä. Ja sain kotisohvalla seuraavana päivänä päätökseen.

Tarinassa ei ole sinällään mitään uutta. Smithin kirjat kertovat usein Afrikan maista, johtuen hänestä omasta syntyperästään. Hän on itse syntynyt Pohjois-Rhodesiassa, joka on nykyinen Zambia. Hän osaa kuvailla luontoa ja olosuhteita hyvin autenttisesti. Tässä(kin) tarinassa on sankari, neito (tai pari) pulassa ja ilkeitä vihulaisia pilvin pimein.

Kirja on jaettu oikeastaan kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa pelastetaan kaapattua tyttöä, toisessa osassa eletään seesteistä aikaa ja sitten vielä kertaalleen lähdetään tositoimiin.

Kirjan neitonen ei ole avuton leidi pulassa, eikä kaikki hyvikset säily hengissä tai ole välttämättä edes hyviä. Joten pisteet siitä. Muutama vähän vatsaakouristava kohtaus osui kohdalle, eikä välttämättä auttanut parantamaan mielikuvaa tietyistä ihmisryhmistä. En kuitenkaan kutsuisi kirjaa rasistiseksikaan, vaikka muutaman kerran mentiin kyllä hyvin lähelle.


keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Young, Moira: Julma maa


Saba on varjo. Lugh on valo.
Ruma. Kaunis.
Laiha. Voimakas.

Saba ja Lugh ovat erottamattomat. Niinpä kun mustakaapuiset ratsastajat vievät talvipäivän seisauksena syntyneen kaksoisveljen pois kotoaan, alkaa Saban pitkä matka Kuolemanenkeliksi.

Maailma kotiseudun ulkopuolella on raakalaismainen ja vailla lakia. Saba joutuu raivaamaan tiensä läpi tuhoutuneiden kaupunkien ja hylättyjen korpien etsien veljeään. Samalla Saba, joka on huolehtinut vain itsestään, oppii vähitellen luottamaan myös toisiin ihmisiin.

Kanadalaisen Moira Youngin Julma maa aloittaa toiminnallisen trilogian tulevaisuuden yhteiskunnasta. Teos sai Costa Children's Book Awardin ilmestymisvuonaan.

Lainasin tämän kirjastosta, ja palautuspäivä läheni uhkaavasti. Joten oli pakko pakata kirja mukaan lomareissulle. Ja niinhän siinä kävi, että yhden iltapäivän ajan menin nenä kiinni kirjassa ja vain ynähtelin jotain miehen kommentteihin. Onneksi hän on jo tottunut näihin uppoutumisiin.

Kirja on toki nuorille suunnattu, mutta hyvin raadollinenkun kuvaus tulevaisuudesta. Nykyihmiset mainitaan vain sivujuonteena, ja silloinkin heitä kutsutaan romuttajiksi. Kuvastanee ihmiskunnan kohtaloa...

Saba lähtee siis pelastamaan veljeään. Mukaan on pakko ottaa pikkusisko, vaikka tyttöjen tunteet toisiaan kohtaan ovat kirjan alussa hyvin vihamieliset. Tarinan edetessä molemmista kuitenkin löytyy uusia piirteitä. Ja toki mukaan saadaan pientä romanssiakin, mitäpä nämä dystopiat olisi ilman pientä sydämen väpätystä. 

Kirjan loppua sen enempään spoilaamatta jäin odottamaan mielenkiinnolla jatkoa, en oikein tiedä, mihin suuntaan kirjailija haluaa tuosta tarinaa viedä. Vai onko ajatus trologiasta syntynyt vasta tämän kirjan jälkeen. ne kun ovat nykyään muodissa.

Suosittelen joka tapauksessa, oli oikein mukaansa tempaava tarina.

Macomber, Debbie: Cedar Cove

Tämä on itse asiassa yli 10 osainen sarja, joka kuuluu Harlekiini -kirjoihin. Näistä on vaikea sanoa yksittäin mitään, mutta olen nyt lukenut 10 osaa. Alunperin luin englanniksi ja muutaman osan nyt suomeksi, kun näitä on aika tiuhaan suomennettu. Sarja on mukavan maanläheinen, toki Harlekiinien hengessä, eli rakkaus on pääosassa kaikissa kirjoissa. Kirjonen nimet ovat osoitteita Cedar Cove -nimisessä pienessä kaupungissa, lähellä Seattlea.

Jokainen kirja kertoo jostain osoitteen asukkaasta tarkemmin, mutta muutkin henkilöt esiintyvät yleensä ainakin sivuosassa. Reissussa luin nyt 2 osaa, nro 9: Rantabulevardi 92 ja nro 10: Metsäraitti 1022.

Pienessä Cedar Coven kaupungissa tapahtuu taas suuria – elämän kokoisia kohtaamisia ja päätöksiä. Seriffi Troy Davis on katkaissut hyvin alkaneen suhteensa vanhaan kouluaikaiseen tyttöystäväänsä Faithiin, mutta onko hän tyytyväinen yksinäiseen elämäänsä?

Kampaaja Terrin sisko Christie on kääntänyt selkänsä hurmaavalle ja kohteliaalle Jamesille, mutta pystyykö hän unohtamaan vanhat huonot suhteensa ja uskomaan Jamesiin, joka on vilpitön?

Marie Jo synnytti jouluna lapsen Cedar Covessa palomies Mack MacAfeen avustuksella ja on nyt muuttamassa kaupunkiin, mutta pystyvätkö Marie Jo ja Mack rakentamaan luottavaisen suhteen välilleen?

Kaupungin jokaisella kadulla tuntuu tapahtuvan; rakkauksia syttyy, sydämiä särkyy, elämä jaetaan ystävien, sukulaisten ja rakkaimpien kesken. Samalla kaupunkilaisten mieliä kuohuttaa luolasta löytynyt vainaja, jonka arvoitusta kukaan ei tunnu tietävän tai muistavan ja Faithin vuokraamaan taloon kohdistuva ilkivaltaa. Tervetuloa tutustumaan pikkukaupungin elämään!

Palomies Mack McAfee asuu omistamassaan paritalossa omalla puolellaan, ja miettii kuumeisesti miten rakentaisi luottamukselliset välit rakastamaansa vuokralaiseen Mary Jo Wyseen. Mack on menettänyt sydämensä täysin Mary Jolle ja tämän pienelle tyttärelle Noellelle, jonka Mack auttoi maailmaan edellisenä jouluyönä.

Noellen isä David Rhodes on uhka Mary Jolle. Hän on tunnettu huijauksistaan ja Mary Jo pelkää tämän käyttävän isyyttään aseena, vaikka ei oikeasti ole kiinnostunut tyttärestään.

Mary Jo ja Mack saavat myös muuta ajateltavaa, kuin oman rakkauselämänsä, kun Mary Jo löytää vanhoja toisen maailmansodan aikaisia kirjeitä lattialautojen alta. Vanha rakkaustarina antaa heille uskoa paremmasta huomisesta, oikeasta onnesta ja rehellisestä rakkaudesta.

Cedar Coven kadut ovat jälleen täynnä koskettavia kohtaloita ja odottamattomia käänteitä – ikään katsomatta.

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Keyes, Marian: Rachelin loma



27-vuotiaalla Rachel Walshilla on hauskaa - ja molemmat jalat tukevasti ilmassa. Hän asuu New Yorkissa ja viettää ainakin omasta mielestään hohdokasta elämää. Työasioiden kanssa on niin ja näin eikä rahatilannekaan ole hääppöinen, mutta juhlimiseen ja kokaan vippiä aina löytyy. Yllättäen Rachelin vauhdin pysäyttää yliannostus ja öinen sairaalakäynti. Silloin keskiluokkainen perhe vaatii tytärtä palaamaan kotiin Irlantiin: hänen on mentävä hoitoon.

Ja kyllähän se Rachelille sopii. Kuuluisa klinikka varmaan tarjoaa viihtyisät puitteet, porealtaat, mutakylvyt, kuntosalit - ja runsaasti rokkistaroja! Terapiaistunnoissa Rachelille kuitenkin vähitellen valkenee, että hänellä tosiaan on ongelma, ja paha onkin. Samalla iskevät myös pelot. Miten käy rakkauden? Voivatko läheiset ikinä antaa anteeksi?

Tämä kirja sattui olemaan tarjouksessa Elisan e-kirjakaupassa, joten nappasin ostoskoriin lomalukemiseksi. Kirja osoittautui kuitenkin sen verran hyväksi, että luin sen jo ennen lomaa, viimeiset sivut juhannuspäivän aamuna. Sopikin hyvin teemaan, pientä päänsärkyä potiessa illan juhlinnan seurauksena.

Rachel siis on pahasti koukussa, kaikkeen mitä hän vaan voi huumaavina aineina pitää. Kirjassa pohditaan osuvasti sitä oman kuvan vääristymistä. Enhän minä nyt voi olla narkkari, muut sen sijaan ovat luusereita. Rachel käy läpi pitkän tien parantuakseen, mutta tämä on kuvattu hyvin huumorin voimin, joten raskaasta aiheesta on saatu kuitenkin kepeä, romanttinen tarina.

Rachelin siskot vaikuttavat vähintäänkin... erikoisille, joten ehkä lukaisen heistäkin kertovat tarinat. Tämä oli itse asiassa siskoksista kertovan sarjan toinen osa. Onneksi tässä ei mielestäni spoilattu ekan osan tapahtumia. Ei ainakaan niin, että olisin niitä tajunnut.


maanantai 17. kesäkuuta 2013

Jordan, Robert: Yhdeksän kuun tytär


Pikku hiljaa Mat alkaa saada tarpeekseen siitä, että kokee olevansa vain jonkinlainen Ebou Darin kuningattaren leikkikalu. Mat aikookin lähteä kaupungista ja hakea taas käsiinsä Rand al'Thorin.

Asiat kuitenkin mutkistuvat, kun merentakaiset seanchanit, Artur Haukansiiven sotajoukkojen jälkeläiset, tulevat kaupunkiin. Heidän joukossaan on myös Yhdeksän kuun tytär. Hän on nainen, jota Mat on niin pitkään etsinyt. Mat vaistoaa oitis, että jotakin mullistavaa on tekeillä. Mitä, sitä hän ei pysty vielä aavistamaan...


Tästä kirjasta pidin enemmän kuin edellisestä. Alkuluvut kertoivat Matista ja Tuonista. Mat tuntuu jotenkin taas virkistävältä Randin Perrinin jälkeen. Mat saa tahtomattaan tehtäväksi saattaa Ebou Darista pois kolmekin eri naista, joiden henki on vaarassa. Eihän Mat tästä pidä, mutta ei voi myöskään kieltäytyä. Samaan aikaa hallitsijatar pitää poikaa tiukasti otteessaan, tai siis sängyssään.

Tässä sarjassa ei muuten seksillä tai ylipäätään millään tuollaisella juuri mässäillä. Juu, ymmärrän, nuortenkirjahan tämä on. Mutta silti kaikki on jotenkin niin viatonta.

Tämän kirjan luin muutamassa päivässä, loppua kohden meni todella jännäksi. Lopussa Matilla ja Randille tapahtuu paljon, ja sen verran taas jätetään lankanpäitä roikkumaan, että taidanpa mennä hakemaan kirjastosta seuraavat osat vaikka juhannuslukemiseksi. 

*********************************************
Kustantaja: Karisto Oy
Kirjoittaja: Robert Jordan
Alkuperäinen nimi: Winter's Heart
Kääntäjä: Susanna Paarma
Painettu: 2000


keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Robert, Jordan: Sydäntalvi




Perrin Aybara on ollut suorittamassa Randilta saamaansa tehtävää, kun hän leiriin palattuaan kuulee, että hänen Faile-vaimonsa on kaapattu. Perrin joutuu nyt ratkaisemaan, mikä on sillä hetkellä tärkeintä: Randilta saadun tehtävän hoitaminen vaiko vaimon pelastaminen. Ratkaisu on lopulta helppo…

Caemlyniin, Andorin pääkaupunkiin saapunut Elayne on kuningattaren palatsissa, jossa hänen äitinsä aikoinaan hallitsi. Elayne vaatii valtaistuinta itselleen, mikä ei ole kaikkien mieleen, ja Elaynen on selvittävä lukuisista esteistä, jopa murhayrityksestä. Toteutuuko edes kaivattu ensisisaruus Aviendhan kanssa?


Nämä suomennetut Ajan Pyörä -kirjat alkavat pikkuhiljaa loppua. Nro 25 taitaa olla viimeinen, ja tämä oli jo numero 20. Lomalla voisi lukaista ne nyt loppuun ja sitten jatkaa englanninkielisten pariin. Alkupäässä ensin Perrin huomaa vaimonsa kadonneen, hän on joutunut vihamielisten aieleiden haltuun. Failella ei olosuhteista huolimatta tunnu olevan kovinkaan paljon ongelmaa, hän alkaa heti juonia vapautuakseen. En oikein pitänyt näistä luvuista, en jaksaisi lukea sivutolkulla pienestä kolmiodraamasta, jota tuohon yritetään nyt kehittää. Ja anteeksi vaan, mutta nyt alkaa näyttää sille, että Jordan tekee kaikista miehistä aivan aivottomia villa-aivoja. Paitsi Lanista. Hän on Mies, isolla kirjaimella. Ja päätynyt naimisiin Nyaven kanssa.

Tämä oli taas ensimmäinen osa alkuperäisestä kirjasta, joten kovin paljoa tässä ei tapahtunut Failen sieppauksen lisäksi. Rand poukkoili ympäriinsä ja päätyi kaikkien rakkauksiensa luokse kirjan lopussa. Mutta tästä ei kehitelty mitään draamaa vaan Elayne, Min ja Aviendha jakoivat miehen sopuisasti. Voisi jo käydä hieman sääliksi Randia, kun tietää, että tässä sarjassa yhdessäkin naisessa on jo tekemistä.

Henkilöitä vilisti taas niin runsaasti, että vieressä piti olla auki välillä nettisivut, joista pystyi tarkistamaan, että kuka nyt oli Hyljätty, kuka Aes Sedai, kuka taas valkoviitta jne. En käsitä, millä kirjailijat pysyvät kärryillä kaikista käänteistä.

*********************************************
Kustantaja: Karisto Oy
Kirjoittaja: Robert Jordan
Alkuperäinen nimi: Winter's Heart
Kääntäjä: Susanna Paarma
Painettu: 2000



sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Pratchett, Terry: Johan riitti!




Kiekkomaailmassa kiistellään tasa-arvokysymyksistä!

Mahtava velho tekee kuolemaa kiekkomaailmassa. Perinteen mukaisesti hänen tarkoituksenaan on siirtää voimansa kahdeksannen pojan kahdeksannelle pojalle, joka on juuri syntymässä. Hiukan liian myöhään paljastuu muuan pikkuseikka: syntynyt pienokainen onkin tyttö! Paikallinen noita haluaa väen vängällä korjata vahingon muuttamalla tulokkaan aivan tavalliseksi noidaksi. Mutta tytön pitää tunkeutua Näkymättömän Yliopiston sisimpään pyhättöön – ja pyrkiä pelastamaan maailma hyvin tähdätyllä potkulla.


Tämä oli jo kolmas tätä sarjaa ja nyt vaihtui päähenkilö. Kömpelö velho Ricewind unohdettiin hetkeksi ja kyytiin hyppäsi mm. Esmerelda Säävirkku. Kyseessä on vanhoihin noitaperinteisiin tiukasti luottava neiti-ihminen, jonka on pakko lähteä saattamaan Esk -tyttöstä, josta siis vahingossa tehtiin velho.

Kirja on taattua laatua kahden edellisen jälkeen. Eli ei mitään järkeä, ja tarina saattaa saada ihan minkä suunnan tahansa. Itseltäni löytyisi e-kirjana englanniksi seuraavat osat, joten taidan olla rohkea ja siirtyä sen pariin. Ehkä siitä nyt jo muutaman osan perusteella saisi jotain selkoakin. Viisaammat väittävät, että englanniksi nämä vitsit toimivat paremmin, ainut vaan, että osa sanaleikeistä menee omalla englanninkielentaidollani väkisinkin ohi.


**********************************************
Kustantaja: Karisto Oy
Kirjoittaja: Terry Pratchett
Alkuperäinen nimi: Equal Rites
Kääntäjä: Marja Sinkkonen
Painettu: 2005
Sivumäärä

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Davidson, MaryJanice: Undead and Unappreciated



Tämä oli jo kolmas osa Queen Betsy -sarjaa. Sarja taitaa virallisesti kulkea Undead -nimellä.
Tässä osassa Betsylle selviää, että hänellä on sisko, joka yrittää valloittaa maailmaa. Ihan niin asia ei sitten ole, mutta Betsyn pitää joka tapauksessa kaivaa sisko esiin.

Siskon 'äiti' on ilkeä äitipuoli, vaikka todellisuudessa systerin äityli on itse Saatana. Tästä seuraa sitten tietenkin erinäisiä juonikuvioita.

Kirja on aika lyhyt, joten sen lukaisi mukavana välipalana. Betsylle tapahtuu toki kaikkea muutakin siskoon tutustumisen lomassa, mm. iso riita parhaan kaverin Jessin kanssa. Ja tajuaahan Betsy kirjan lopussa erään kaikille muille selvän asian, joka liittyy vampyyrien kuninkaaseen, Ericiin. Ja tästä saadaan mukavasti juonta seuraaviin osiin.

En edes tiedä, onko näitä kirjoja koskaan suomennettu, joten englanniksi mentiin tämän osan kanssa. Ja mennään jatkossakin. Kindelle nämä sujahtavat helposti, seuraavaa osaa en taida kuitenkaan ladata, ennenkuin saan muutaman muun kirjan alta pois.

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Noel, Alyson: Everlasting


Näiden kirjojen suomentaminen on aika hidasta puuhaa, joten nappasin tämän viimeisen osan Kuolemattomat -sarjaa englanniksi. Ei siksi, että olisin niinkään ollut kiinnostunut lukemaan tarinan loppuun, vaan siksi, että vihdoinkin saisin tämän sarjan loppuun.

Pidin sarjan ensimmäisistä osista, mutta tätäkin on mielestäni pidennetty liikaa. Ja tässä on täsmälleen sama idea, kuin juuri lukemassani Passion -kirjassa (3. osa Kate Laurenin Fallen -sarjasta). Eli tässä Ever lähetään tutkimusmatkalle omaan historiaansa. Tai siis eri versioihin omasta historiastaan. Ja sieltä pitäisi sitten löytyä ratkaisu siihen, että Ever ja Damen voisivat vihdoinkin koskettaa toisiaan. Silleen ihan oikeesti koskettaa.

Ensimmäiset kappaleet olivat... noh... booooring. Mutta, sitten kun hypättiin menneisyyteen, niin homma itse asiassa parani. Loppua kohden nostettiin ajatuksia ihmisen sielun liikkeistä. Sen kummemmin loppuratkaisua paljastamatta, kaipa se oli ihan ok. En oikein osaa sanoa, pidinkö kirjasta vai en. Sarja oli kokonaisuutena hyvä, vaikka oltaisiin selvitty muutamalla osalla. Kuusi osaa oli ehdottomasti liikaa.

**********************************************
Tyyppi: Kindle -edition
Kirjoittaja: Alyson Noel
Kääntäjä: - 
Painettu:
Sivumäärä: 336

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Roberts, Nora: Jotain uutta



Häävalokuvaaja Mackensie ”Mac” Elliot on tottunut työssään ikuistamaan onnellisia hetkiä, joista hän itse on jäänyt paitsi niin perhe-elämässä kuin rakkaudessa. Isänsä hylkäämä Mac on joutunut nuoresta asti huolehtimaan vastuuttomasta, miehiä liukuhihnalla kuluttavasta äidistään. Mac onkin oppinut turvautumaan ystäviinsä, joiden kanssa hän pyörittää hää- ja juhlapalveluyritys Kartanohäitä upeassa Brownien kartanossa, josta on tullut myös hänen kotinsa.

Hääprojekti heittää Macin tähtäimeen Carter Maguiren, morsiamen veljen. Tasapainoinen, joskin vetovoimainen lukion opettaja ei vastaa Macin miesmakua. Yllätyksekseen Mac huomaa, että tähän epätodennäköiseen suhteeseen heittäytymisessä on riskinsä – myös se riski, että löytää onnen. Mutta onko Mac valmis suomaan sen itselleen?

Jotain uutta käynnistää neliosaisen morsiussarjan, jossa seurataan Macia ja hänen kolmea lapsuudenystäväänsä. Heitä yhdistää Kartanohäät-yrityksen lisäksi määrätietoisuus ja kauneudentaju. Sarjan toinen osa, Jotain vanhaa, ilmestyy keväällä 2011 ja siinä seurataan romanttista floristi-Emmaa, jonka elämän mies on lähempänä kuin hän arvaakaan.


En oikein ole päässyt ikinä kunnolla sisälle Nora Roberts:n romaaneihin. Nyt olen kuitenkin tullut muutaman näitä sarjoja lukeneeksi. Eikä tämäkään ollut hullumpi aloitus neliosaiselle sarjalle. Mac oli vahva nainen, ei mikään hissukka. Toki, tässäkin oli taustalla se ajatus, että kaikki hyvikset on ahkeria, uutteria ja osaavia. Ja pahikset olivat sitten ilkeitä, itsekkäitä ja ei niin osaavia.

Mutta, kesälukemiseksi näitä voi suositella, ja lainasin jo kirjastosta seuraavankin osan. Mukavaa hömppää.

**********************************************
Kustantaja: Gummerus Kustannus
Kirjoittaja: Nora Roberts
Kääntäjä: Heli Naski
Painettu: 2010
Sivumäärä: 336

Sarjassa ilmestyneet
Osa 2: Jotain vanhaa
Osa 3: Jotain lainattua
Osa 4: Jotain sinistä
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...