maanantai 25. marraskuuta 2013

Yancey, Rick: 5.aalto

Ei sähköä, ei teknologiaa, ei valoa. Ihmiskunta kituu henkitoreissaan tuntemattoman vihollisen kourissa, vihollisen joka on kirjaimellisesti toiselta planeetalta ja armottomuudessaan ylivertainen.Sen, mitä raivoava meri tai rutto ei tuhonnut, eliminoivat ihmishahmon ottaneet tappokoneet. Kuka tahansa voi olla soluttautuja ja sääntö yksinkertainen: älä luota keneenkään. Cassien päämäärä on pelastaa veljensä. Evanin kohtalo on pelastaa Cassie. Zombien tehtävä on tappaa.
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Taas yksi kirja alienien hyökkäyksestä. Tässä vihollinen ei kuitenkaan varsinaisesti näytä nenäänsä vaan antaa ihmiskunnan itsensä hoitaa homman. He eivät halua tuhota planeettaa, ainoastaan ihmiset. Ihmettelin kyllä, etteikö vihulainen, jolla tuntuu olevan hallussaan ylivertainen tekniikka, keksisi ehkä pari muutakin tapaa tuhota ihmiset, kuin tällainen psykologinen touhu.

Mutta, jos ei kiinnitetä huomiota näihin pikkuepäloogisuuksiin, niin kirjahan oli oikein koukuttava. Tykkäsin suomennoksen tyylistä, oletan, että alkuperäinen on samaa luokkaa. 
Kirjassa seurataan tarinaa monen kertojan näkövinkkelistä. Pääosan saa Cassie, nuori tyttö, joka on tempaistu keskellä tapahtumia suoraan highschoolin penkiltä. Siihen asti hänen suurin huolensta on ollut, miten saisi elämänsä rakkauden kohteen huomaamaan itsensä.

Nyt hänen suurin ongelmansa on se, miten selviää hengissä seuraavaan päivään. Hän lähtee pelastamaan viisivuotiasta veljeään sieppaajien kynsistä. Tarinaa kertoo myös hieman Evan ja aika paljon Zombie. En viitsi kertoa heidän tarinoistaan enempää, ettei mene spoilauksen puolelle. Mutta, jään todella odottamaan jatkoa. 

Tässäkin kirjassa näytetään taas valitettavan hyvin se, että monta kertaa ihmisen pahin vihollinen on toinen ihminen. Tässä onneksi suurin osa vihollisista on niitä vieraita.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Janet Evanovich: Herttaseiska



Palkkionmetsästäjä Stephanie Plumin tuorein tehtävä kuulostaa liian helpolta ollakseen kiinnostava: oikeuden eteen on tuotava Eddie DeChooch, vanha puolisokea mies, joka tapailee Stephanien isoäitiä. Mutta vanha kettu pitää Stephanieta pilkkanaan, piilottelee kuollutta naista takapihallaan ja karkaa Stephanien kynsistä kerran toisensa jälkeen. Sitten harmittomat pilviveikot Dougie ja Mooner katoavat, ja lopulta kidnapataan Stephanien isoäitikin! Kaiken lisäksi Stephanie huomaa olevansa keskellä hääjärjestelyjä – yllättäen omiaan.

Apuun ilmestyy Ranger, mies joka osaa kaiken mitä Stephanienkin kuuluisi osata ja joka saa hänen polvensa spagetiksi. Hän auttaa Stephanieta DeChoochin nappaamisessa yhdellä ehdolla, joka ei tee hyvää Stephanien ja Joe Morellin naima-aikeille: Stephanien on vietettävä yksi yö hänen kanssaan…


* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *  * * *
Lauantai oli hyvä lukupäivä. Tiedä sitten, johtuiko edellisen illan pikkujouluista vai mistä, mutta oli mukava maata sohvan pohjalla kirjakasan kanssa. 

Jälleen yksi Stephanie Plum -tarina paketissa. Vaikka olen nyt lukenut näitä useamman aika nopeaan tahtiin, ei se tunnu haittaavaan. Tarinat itsessään ovat aika samankaltaisia. Tässäkin Stephanie metsästää oikeutta pakoilevaa roistoa, tällä kertaa vanhaa papparaista, joka kuitenkin kerta toisensa jälkeen pääsee pakoon.

Stephanie saa jälleen kerran kaksi itseään seuraavaa puoliroistoa / sekavaa tapausta riesakseen. Ja tälläkään kertaa Stephanien ovi ei pidä ulkona ketään. Mukana sekoilevat myös Dougie ja Mooner, joihin tutustuttiin jo edellisessä osassa. Nämä veijarit ovat esimerkki siitä, mitä aivoille tapahtuu, kun käyttää liikaa kamaa. Mutta silti kavereihin ei voi olla ihastumatta. 

Stephanien naima-aikeet ovat vastatuulessa. Se ei tosin juurikaan tunnu neitoa haittaavan. Lopussa otetaan taas yksi askel herrojen Ranger ja Morrel välillä. Ehkä seuraava osa tuo jo selvyyttä tähänkin kuvioon. Tai sitten ei... Olen kuitenkin kaikesta huolimatta edelleen Morrellin leirissä. 

Macomber, Debbie: Yakima Street 1105


Tätä kirjaa ei löytynyt suomenkielisenä, joten latasin Kindlelle englanninkielisen version. Tämä on jo 11 osa suosittua Cedar Cover -sarjaa. Kirjoista on jo tehty sarjakin telkkariin, mutta ei sitä suomessa ole näkyvissä. Ainakaan vielä. Toivottavasti joskus, vaikka pelkään, että ovat tehneet siitä liian draamaa omaan makuuni.

Jokainen kirjahan kertoo jostain kaupungin asukkaasta enemmän. Tässä keskitytään kirjan nimen mukaisesti osoitteeseen Yakima Street 1105, jossa asustaa Bruce ja hänen 13 -vuotias tyttärensä Jolene. Joka on siis käytöksellään karkoittanut raskaana olevan äitipuolensa Rachelin.

Tyttö oli r-a-i-v-o-s-t-u-t-t-a-v-a. Itselläni ei ole omia lapsia, joten siksikin ehkä toleranssi kiukuttelevia teinejä kohtaa on aika pieni. Eipä sen puoleen, en kyllä oikein käsittänyt Rachelia tai Bruceakaan. Kirjan pääjuoni on siis siinä, että Bruce yrittää saada Rachelia muuttamaan takaisin kotiin ja Rachel yrittää pysyä sieltä mahdollisimman kaukana. Jolene nyt on vaan sitten hankala kaikkia osapuolia kohtaan.

Kaupunkilaisten elämää seurataan toki muutenkin. Olivian äiti Charlotte miehineen alkaa olla jo iäkkäitä, joten Olivia ja Will yrittävät saada heitä hienovaraisesti siirrettyä vanhainkotiin, ennenkuin he aiheuttavat isoja vahinkoja itselleen ja kodilleen. Will tuskailee myös rakkauselämänsä kanssa.

Oletan, että tämä sarja jatkuu edelleen. Eikä siinä mitään. Kivaa lukemista, vähän tuhdimpaa, kuin perinteiset harlekiinit, mutta ei liian raskasta.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Evanovich, Janet: Kuudestilaukeava

Lunnaskarkureita metsästävä Stephanie Plum on tehnyt valintansa vanhan sydänkäpysensä, poliisi Joe Morellin ja uuden työkumppaninsa Rangerin välillä. Eron hän ei pääse kummastakaan, sillä hänen uusin tehtävänsä on tuoda oikeuden eteen entinen erikoisjoukkojen agentti, niin ikään palkkionmetsästäjänä toimiva Carlos Manoso – alias Ranger. Kaiken lisäksi Mamma Mazur, aivan omassa logiikka-avaruudessaan elävä Stephanien isoäiti, päättää muuttaa lapsenlapsensa luo.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 
Kirja ei eroa mitenkään edellisistä. Stephanie luuhaa Morrelin kanssa ja tällä kertaa metsästettävä on Ranger. Ranger aiheuttaa perhosia Stephanien vatsaan muutenkin, mutta ainakaan vielä tilanne ei etene heidän välillään sen kummemmin. Lopussa itse asiassa Stephanie joutuu omien häidensä spekulaation kohteeksi.

Isoäiti on tapansa mukaan loistava, ja mukaan seurakuntaan ujuttautuu myös pari huumeveikkoa / varastetun tavaran myyjää. Myös Stephanieta väijyy pari aika vitsikästä veijaria. Isoäiti muuttaa hetkeksi Stephaien luokse, hän yrittää ajaa ajokorttia ja hankkii poikaystävän. Muutaman kerran taisin nauraa ihan ääneen. Eihän näissä kirjoissa oikein todellisuus taida kohdata juonta, mutta ei se haittaa. Ei näitä niin vakavasti kannata ottaa.

Mielenkiinnolla jään odottamaan jatkoa, joka jo itse asiassa on lukemattomien kirjojen pinossa seuraavana. Tosin, ensin luen loppuun yhden maailmanlopun kuvauksen. Josta lisää myöhemmin. 

perjantai 15. marraskuuta 2013

Harris, Charlaine: Dead Ever After & After Dead


Ja niin tämäkin sarja sitten loppui. Viimeiset pari kirjaa olivat jännittäviä, ja pidin hetkittäin paljonkin. Tässäkin osassa joku halusi tappaa Sookien, mikä nyt ei varmaan kenellekkään ollut yllätys. Apuun onneksi rientävät ystävät vähän kauempaakin.

Sookien rakkauselämä laitetaan pakettiin, ja loppuratkaisu ei kai ollut kaikkien mieleen. Mutta itse pidin. Kirjasta on vaikea sanoa sen kummempaa, esiin marssitetaan muutamia aiemmin mukana olleita, mutta ei nyt sentääm mitään vanhojen muistelua järkätä.

Hyvä niin, jos ei tietäisi kyseessä olevan sarjan viimeisen osan, ei kirja eroaisi aiemmista mitenkään.






No tästä raapustuksesta ei nyt oikein osaa sanoa mitään. Ei ainakaan mitään kovin positiivista. Halusinko ihan oikeasti tietää, mitä ihmisille tapahtui? Tässä siis kerrotaan aakkosjärjestyksessä jokaisesta hahmosta, että mitä heille sitten oikeasti tapahtui. Ennemminkin Harry Potter -tyylinen lopetus olisi ollut ihan ok. Eli pari sanaa päähahmoista, mutta ei nyt tällä tasolla.

Harris kyllä tällä varmistaa, että yhtään jatko-osaa ei voida enää kirjoittaa varsinaiseen tarinaan. Mutta muuten tästä ei kyllä oikein mitään iloa ollut. En välttämättä kuitenkaan olisi halunnut tietää esim. lastenlasten lukumäärää. Joistakin oli kirjoitettu ihan sivun verran, mutta useimmista pari hassua riviä sivun ylälaidassa. Enkä edes muistanut liki puoliakaan hahmoja.

Aikaa tämän lukemiseen meni vajaa puolituntia, joten ei sen puoleen ollut pitkä juttu.

Hyvä sarja, jos nyt ei lasketa mukaan tuota viimeistä räpellystä. Lukujonossa tuntuu nyt olevan useita sarjojen viimeisiä osia. Tämä nyt oli tietenkin pidempi kuin useimmat niistä. Televisiosta en tätä ole katsonut ekaa kautta lukuunottamatta, joten en tiedä, kuinka paljon eroaa kirjoista.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Pratchett, Terry: Velhous verissä

Olipa kerran mies, jonka kahdeksannen pojan kahdeksannesta pojasta piti tuleman kirkasotsainen kelpo velho. Jotakin kuitenkin meni pieleen ja kymmenvuotiaana poika päättää kaapata Kiekkomaailman valtaansa – isän hengen ohjaillessa häntä velhosauvan välityksellä. Pojan puuhia vastustaa ennen muuta Rincewind kipittävine Matkalaukkuineen sekä Cohen Barbaarin tytär, hyvinkin isänsä veroinen neitokainen...

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *  

Nyt on ollut jonkinlainen lukujumi, ei millään meinannut saada tätä kirjaa loppuun. Huomaan myös, että alkaa pikkuhiljaa ehkä vähän kyllästyttämään tämä aivan päätön meno. Tässä oli kyllä taas mahtavaa sanailua, ja täytyy myöntää, että loppupuolella, missä Kuolema, Rutto, Nälänhätä ja... nyt unohtui, mikä se neljäs oli, pelasivat korttia ja tyhjensivät baarin viinavarastoa, aiheutti ääneen naurua. 

Tarinassa siis pieni pojankoltiainen aiheuttaa velhosauvansa kanssa kaaoksen. Hän yrittää saada velhot valtaan ja siinä onnistuukin. Mutta, Rincewind tulee ja pelastaa päivän. Ja ehkä vuodenkin. Olen kyllä alkanut pitää epäonnen velhosta. 

Mutta, ehkä pidän kuitenkin taukoa ja lukaisen muutaman Stephanie Plumin vaikka väliin. Muutenkin lukemattomien kirjojen pino vain kasvaa. Kiekkomaailma -sarjaa on kuitenkin vielä varmaan 20 kirjaa tai jotain. Joten eiköhän tähänkin tule palattua taas jossain vaiheessa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...