maanantai 25. marraskuuta 2013

Yancey, Rick: 5.aalto

Ei sähköä, ei teknologiaa, ei valoa. Ihmiskunta kituu henkitoreissaan tuntemattoman vihollisen kourissa, vihollisen joka on kirjaimellisesti toiselta planeetalta ja armottomuudessaan ylivertainen.Sen, mitä raivoava meri tai rutto ei tuhonnut, eliminoivat ihmishahmon ottaneet tappokoneet. Kuka tahansa voi olla soluttautuja ja sääntö yksinkertainen: älä luota keneenkään. Cassien päämäärä on pelastaa veljensä. Evanin kohtalo on pelastaa Cassie. Zombien tehtävä on tappaa.
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Taas yksi kirja alienien hyökkäyksestä. Tässä vihollinen ei kuitenkaan varsinaisesti näytä nenäänsä vaan antaa ihmiskunnan itsensä hoitaa homman. He eivät halua tuhota planeettaa, ainoastaan ihmiset. Ihmettelin kyllä, etteikö vihulainen, jolla tuntuu olevan hallussaan ylivertainen tekniikka, keksisi ehkä pari muutakin tapaa tuhota ihmiset, kuin tällainen psykologinen touhu.

Mutta, jos ei kiinnitetä huomiota näihin pikkuepäloogisuuksiin, niin kirjahan oli oikein koukuttava. Tykkäsin suomennoksen tyylistä, oletan, että alkuperäinen on samaa luokkaa. 
Kirjassa seurataan tarinaa monen kertojan näkövinkkelistä. Pääosan saa Cassie, nuori tyttö, joka on tempaistu keskellä tapahtumia suoraan highschoolin penkiltä. Siihen asti hänen suurin huolensta on ollut, miten saisi elämänsä rakkauden kohteen huomaamaan itsensä.

Nyt hänen suurin ongelmansa on se, miten selviää hengissä seuraavaan päivään. Hän lähtee pelastamaan viisivuotiasta veljeään sieppaajien kynsistä. Tarinaa kertoo myös hieman Evan ja aika paljon Zombie. En viitsi kertoa heidän tarinoistaan enempää, ettei mene spoilauksen puolelle. Mutta, jään todella odottamaan jatkoa. 

Tässäkin kirjassa näytetään taas valitettavan hyvin se, että monta kertaa ihmisen pahin vihollinen on toinen ihminen. Tässä onneksi suurin osa vihollisista on niitä vieraita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...