maanantai 30. heinäkuuta 2012

Jacobs, Kate: Lankakaupan talvi

Ystävyyden lämpöä paukkupakkasten keskelle

Vuoden lähestyessä loppuaan Dakota Walkerin elämässä riittää hyörinää. Jouluvalmistelujen lisäksi lankakaupan ystävykset kokoontuvat suunnittelemaan Anita Lowensteinin ja Martyn odotettuja häitä. Samalla Dakotan ajatukset kulkeutuvat kaikkein tärkeimpään, Georgia-äidin muistoon.

Dakotalle tarjoutuu mahdollisuus matkustaa joulunviettoon Skotlantiin isoäitinsä luo. Kun jouluruoat on syöty ja lahjat avattu, on aika kääriytyä täkkiin ja muistella yhdessä Georgian elämää – lapsuudesta ensi askeliin Dakotan äitinä. Muistoja rikkaampana Dakotan on aika jatkaa omaa tarinaansa.

Lankakaupan talvi on Kate Jacobsin kolmas neulontaromaani, jonka lämmön ja naurun täyteinen tarina ylistää perhesiteitä ja ystävyyttä. Mukana on Jacobsin aiempien kirjojen tapaan neulontaohjeita ja reseptejä.


Luin ihan putkeen kaikki nämä kolme kirjaa: Vaikka kaksi viimeistä ei enää yltäneetkään mielestäni ensimmäisen tasolle, olivat nämä kuitenkin mukavaa luettavaa kesän lopulle. Tässä viimeisessä osassa asiat saavat ehkä vielä enemmän siirappia ylleen kuin aiemmissa. Ja ihan hyvä niin. Luen samaan aikaan toista sarjaa, jossa veri ja päät lentelevät. Tämä oli oikein mukavaa sadunomaista hömppää siihen rinnalle.

Dakotan ajatukset tuntuvat välillä ehkä liiankin pikkuvanhoille, onhan hän kuitenkin vasta kaksikymmentä. Mutta toisaalta, jos on kasvanut koko ikänsä vanhempien ihmisten ympäröimänäm, annettakoon se anteeksi.

Sarjassa julkaistu:
1. Pieni lankakauppa
2. Lankakaupan tyttö
3. Talvi lankakaupassa

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Jacobs, Kate: Lankakaupan tyttö

Dakota Walker on 18-vuotias sisupussi. Hän opiskelee yliopistossa ja pyörittää osa-aikaisesti äitinsä Georgian perustamaa lankakauppaa Manhattanilla. Georgian kuolemasta on kulunut viisi vuotta, mutta Dakotan ja tuttujen neulontakerholaisten elämässä hän on edelleen läsnä. Menetyksen jälkeen yhteiset hetket kerholaisten kanssa ovat tulleet entistäkin tärkeämmiksi.

Jokaisen elämässä on uusia haasteita. Dakota ei ole varma, haluaako seurata äitinsä jalanjälkiä ja pyörittää lankakauppaa. Avioerosta toipuva Catherine etsii uutta rakkautta Italiasta asti, ja feministi Darwinin unelmat perheestä saavat kaksinkertaisen täyttymyksen. Mestarineuloja, yksinhuoltaja Lucie huolehtii lapsensa lisäksi myös ikääntyvästä äidistään. 78-vuotias Anita puolestaan saa kosinnan Martylta, mutta hyväksyvätkö Anitan aikuiset lapset äidin uutta onnea?

Intohimoiselle käsityöharrastajalle jokainen elämäntilanne tuo mukanaan paitsi yllätyksiä myös uusia käsityöprojekteja. Milloin se on hääpuku, milloin pörröiset vauvatöppöset. Yhdysvaltain bestsellerlistoille noussut Lankakaupan tyttö on tiiviisti neulottu hyvän mielen romaani, joka kuvaa koskettavasti äitinä, vaimona, tyttärenä ja ystävänä olemisen iloja ja suruja.

Yhdysvaltain bestsellerlistoille noussut Lankakaupan tyttö on tiiviisti neulottu hyvän mielen romaani, joka kuvaa koskettavasti äitinä, vaimona, tyttärenä ja ystävänä olemisen iloja ja suruja.

Kirja jatkaa onnistuneesti Walkerin naisten tarinaa. Tässä kirjassa päähenkilönä on Dakota, Georgian tytär, mutta enenmmän ääneen pääsevät myös muut naiset. Tarinaa viedään eteenpäin myös miesten silmin. Pidän kirjoissa siitä, että kertoja vaihtuu. Tosin, välillä se vaihtuu vähän turhankin tiheään. Tässä kirjassa lankakaupan osuus ei ole enää niin suuri ja tarinaa viedään myös Italiaan. Se on ihan piristävä lisä.

Nämä kirjat ovat aiheuttaneet sen, että olen miettinyt jopa kutimien ostamista. En vaan todellakaan ole käsityö-ihminen, joten saattaapi olla, että kannattaa jättää väliin ja jättää itselleen illuusia siitä, että sehän voisi olla kivaa.

Sarjassa on tähän mennessä ilmestynyt kolme osaa:
1. Pieni lankakauppa
2. Lankakaupan tyttö
3. Lankakaupan talvi

torstai 26. heinäkuuta 2012

Reading, Mario: Kolmas Antikristus

Nostradamuksen ennustama kolmas Antikristus on noussut valtaan itäisessä Euroopassa. Ainoastaan vielä syntymätön Toinen tuleminen voi suojella ihmiskuntaa Antikristukselta, ja lapsen äitiä jahtaa Antikristuksen joukkojen lisäksi verenhimoinen salaseura Corpus Maleficus.

Halki lumisen Itä-Euroopan pakeneva tietokirjailija Adam Sabir kumppaneineen joutuu panemaan kaiken peliin suojellakseen syntymätöntä lasta ja selvittääkseen loput ennustuksen salat ajoissa, ennen ihmiskunnan kohtalokasta käännekohtaa vuoden 2012 lopussa.
Kirja oli kolmas ja viimeinen Mario Readingin uutuussarjaa. Tästä kolmannesta osasta pidin itse asiassa eniten, koska tässä ei edes yritetty enää metsästää mitään arvoituksia, vaan tämä oli enemminkin toimintakirja. Arvoitusten metsästys on lempikirjallisuuttani, mutta kaksi edellistä osaa olivat pettymyksiä juuri siitä syystä, että lupauksista huolimatta niissä ei juurikaan arvoituksia ollut, vaan enemmänkin samaa takaa-ajoa kuin tässäkin.

Mutta nyt en siis enää edes odottanut enempää, joten siksi varmaan kirjakin upposi paremmin. Suosittelen lukemaan kuitenkin, vaikken niin kovin hohdokkaana itse sarjaa pitänytkään. DaVincin koodi taisi opettaa liian hyvälle, toista samanlaista lukukokemusta tuskin hetkeen osuu kohdalle.

Sarjassa ilmestyneet:
1. Nostradamuksen aikakirjat
2. Maya-ennustus
3. Kolmas antikristus

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Jacobs, Kate: Pieni lankakauppa

Oman elämänsä puikoissa

Walker & Tytär on Georgia ja Dakota Walkerin yhteinen yritys. Tai noh – Dakota on vasta 12-vuotias, mutta ilman hänen syntymäänsä Georgialla ei olisi lankaliikettä. Eikä hän olisi saanut nimeä neuleiden suunnittelijana. Eikä hänen kaupassaan kokoontuisi kanta-asiakkaiden kerho joka perjantai-ilta. Kun liikkeen ovet on lukittu, neuleet vedetään kasseista, juttu lentää ja iloinen nauru raikuu.

Neulomisen ohessa naiset maistelevat Dakotan leipomia muffinseja ja hörppivät kahvia. Seitsemänkymppinen Anita, Georgian haltijakummi, neuvoo aloittelijoita. Muotisuunnittelijaksi aikova Peri tietää viimeisimmät villitykset. Lucie on mestarineuloja, mutta hänellä on hermoja raastava salaisuus…Vain puikkojen kilistely pitää hänet järjissään. Darwin Chiu, tiukka feministi, kirjoittaa muistiinpanoja kynä savuten. Hän tekee väitöskirjaa neulomisesta, vaikka paheksuu syvästi naisten kivikautista harrastusta.

Sitten kuvaan astuu James, Dakotan isä ja Georgian nuoruusvuosien rakastettu. Hän ei ole koskaan nähnyt tytärtään, mutta nyt hän penää isän oikeuksiaan. Dakota on riemuissaan.

Georgian elämän perusta alkaa horjua. Mitä hän oikeastaan haluaa elämältä? Kerholaiset tiivistävät rivejään. Kun mahdoton tapahtuu, auttavaiset sielun sisaret ympäröivät Georgian.


Aivan ihana hyvän mielen kirja. Luin tämän hetkessä, vaikka kirjalla oli pituutta n. 600 sivua. Kirjassa oli kirjava joukko naisia, ja muutama mieskin. Kaikilla oli omat ongelmansa, mutta myös hyvän mielen hetkensä. Kirjan parasta antia oli kuitenkin mielestäni lankakaupan kuvailu. Siitä luotiin jotenkin sadunhohtoinen. Odotankin innolla kirjasta tekeillä olevaa elokuvaa, en tiedä sen ilmestymisajankohtaa, mutta taatusti menen katsomaan.

Kirjan loppua en viitsi paljastaa, mutta seuraava osa on jo lukulistalla. Hain sen ja kirjasarjan kolmannenkin osan samantien kirjastosta, kun sain tämän loppuun.

Sarjassa on tähän mennessä ilmestynyt kolme osaa:
1. Pieni lankakauppa
2. Lankakaupan tyttö
3. Talvi lankakaupassa

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Jordan, Robert: Sotaherra


Suomennos sisältää alkuteoksen luvut 41–56.

Rand al´Thor, uudestisyntynyt Lohikäärme, yrittää kaikin keinoin pelastaa aielheimon piirittämää Cairhienin kaupunkia. Taistelua ei voi enää välttää, ja hermot alkavat kiristyä. Randin kumppaneista varsinkin Matrim Cauthon toivoisi olevansa jossakin aivan muualla. Niin ei kuitenkaan voi olla, sillä Matrim on sotaherra, ja siten kohtalokkaiden tapahtumien ytimessä.


Samaan aikaan Nynaeve ja Elayne etsivät jokialusta jatkaakseen matkaa Aes Sedaitten kokoontumispaikalle Salidariin. Ehtivätkö he sinne kun yksi hyljätyistä on päässyt heidän kintereilleen?

Koska tämä oli taas viimeinen osa alkuperäisestä teoksesta, niin tässä kirjassa tapahtui paljon enemmän kuin kahdessa edellisessä. Rand on edelleen loukussa kolmen eri tyttösen kanssa, ainakin ajatusten tasolla. Min ei tosin ole mailla eikä halmeilla ja Elaynekin matkustaa kiertävän eläintarhan kanssa. Joten käden ulottuvilla ei oikeastaan olekaan kuin Aviendha, Aiel-neitonen, jonka tarkoitus oli alunperin vartioida Randia Elaynea varten. Noh, lopputuloksen voi jokainen arvata.

Edelleen, mielestäni varsinkin naishahmot käyttäytyvät jokseenkin järjettömästi, mutta jos ei kiinnitetä siihen huomiota, niin tarina oli aika jännittävä. Kirjan nimen mukaisesti Mat nousee johtamaan armeijaa, tosin hyvin vastentahtoisesti. Mutta voitto tulee sen ansioista, eikä Mat pääse vieläkään eroon Randista. Perriniä ei koko kirjassa käsitellä ollenkaan, eikä Kasvirtain asioita. Hauskinta oli kuitenkin seurata Nyavea ja Elaynea kiertävän eläintarhan mukana. Sielläkään vaan ei kaikki ollut sitä, miltä näyttää.

Luulen kuitenkin, että lukulistani on sen verran pitkä, että menee hetki, ennenkuin palaan sarjan pariin. Ja kuten jo edellisessä osassa totesin, niin taidan jatkaa englannikielistä versiota.

torstai 19. heinäkuuta 2012

Jordan, Robert: Hopeinen nuoli

Suomennos sisältää alkuteoksen luvut 20–40. 

Rand al'Thor, uudestisyntynyt Lohikäärme ja Hän joka saapuu aamunkoiton myötä, yrittää pysäyttää aielin heimon, joka tappaa ja tuhoaa kaiken tiellensä osuvan. Rand ja aielit ylittävät Maailman Rangan, mikä on ennenkuulumatonta. Näin suuri joukko ei ole päässyt myyttisten vuorten yli kolmeen tuhanteen vuoteen.

Samaan aikaan Nynaeve matkustaa kiertävän eläintarhan mukana vältellen herättämästä mustan ajahin huomiota. Unten maailman kautta hän pystyy kohtaamaan ystävänsä.


Kuten aina nämä keskiosat, tässäkään ei varsinaisesti tapahtunut mitään. Rand, Mat ja Egwene matkaavat Aieleiden mukana kohti aavikon laitaa. Randin opettajana on yksi hyljätyistä, joka on pakotettu työhön. Epäilen, että tästä kaverista tulee kuitenkin vielä jotain hyvää. En oikein osaa sanoa kirjasta mitään, kun mitään ei kerran jäänyt mieleen. Taidan tämän osan jälkeen siirtyä lukemaan alkuperäikielellä, kirjat eivät silloin välttämättä tunnu niin sekavilta. Plus lisäksi minulla sattuu olemaan kaikki osat e-kirjoina jo valmiina.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Valtonen, Mato; Isokallio, Kalle: Elämä on aprillia

Pajavasara iski, kun ymmärsimme että meitä on vedätetty koko elämämme. Jotkut vedätykset tehtiin meidän parhaaksemme, jotkut siksi että ryntäisimme ostamaan jotain tarpeetonta ja jotkut siksi että antaisimme äänemme jollekin joka ajaa omaa etuaan meistä välittämättä.

Sitten pajavasara iski uudestaan. Kuinka tylsää elämämme olisikaan ollut, jos kaikki olisivat pitäytyneet totuudessa. Kun totuus on kuulijan korvassa, mistä me edes tiedämme mikä maailmankaikkeudessa on totta ja mikä ei. Eikä tässä rehellisiä olla oltu itsekään. Valkoisia valheita olemme mekin kylväneet ympärillemme totuuden ollessa liian tuskainen kerrottavaksi tai kuultavaksi.

Yhtä kaikki, elämämme on ollut melkoista aprillipilaa, josta kiitos kaikille jotka ovat meitä vedättäneet.

– Kalle & Mato
 
Mies halusi tämän matkalukemiseksi ja itsekin tuli se sitten lukaistua, kun ei sillä pituuttakaan ollut kuin 130 sivua. Ja paljon kuvia. Kuten kirjan esittelykin kertoo, kyseessä on kertomuksia siitä, miten meitä on huijattu. Jokainen kappale on hyvin lyhyt, ja aiheet ovat aivat laidasta laitaan. Urheilusta mainosmaailmaan ja tietenkin poliitiikkaan.
 
Jotkut aiheet olivat kyllä mielestäni vähän väkisin väännettyjä, mutta ihan kepeä välipala, jonka lukaisi hetkessä.

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Weiner, Tim: FBI Liittovaltion poliisin historia

Yhdysvaltain liittovaltion poliisi FBI perustettiin vuonna 1908 lainvalvontaelimeksi. Pian se muuttui presidenttien poliittisia käskyjä noudattavaksi tiedustelupalveluksi, joka harjoitti laitonta salakuuntelua, vakoilua ja valvontaa. Kohteina olivat niin amerikkalaiset radikaalit, vieraiden valtojen agentit, muslimiterroristit kuin syyttöminä vangitut epäillyt.

Useat Yhdysvaltain presidentit ovat väärinkäyttäneet FBI:tä vapauden, oikeuden ja demokratian nimissä. Vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen CIA:takin mahtavammaksi kehittynyt tiedusteluorganisaatio sai entistä laajemmat toimintavaltuudet. Epäonnistumisten leimaama taistelu valtion vihollisia vastaan jatkuu edelleen.

Tim Weiner on Pulitzer-palkittu toimittaja, joka on tutkinut pitkään amerikkalaista tiedustelutoimintaa. Häneltä on aiemmin suomennettu National Book Award -palkinnon saanut teos CIA – Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun historia. FBI:n historia perustuu aiemmin julkaisemattomaan aineistoon.

Minen oikein tiedä mitä ajatella tästä kirjasta. Toisaalta toivoisin, että en olisi edes lukenut sitä, toisaalta olen ehkä hölmistynyt omasta sinisilmäisyyestäni. Tiedän kyllä, että tämähän on kirjailijan näkemys tapahtumista ja hän on luonut oman kuvansa arkistojen perusteella. Mutta silti kirja antaa aika raa'an kuvan Hooverista ja Yhdysvaltojen presidenteistä.

Mutta historiallisessa mielessä olen tyytyväinen, että luin kirjan kaikesta huolimatta. Paksuutta kirjalla oli liki 700 sivua, mutta 150 viimeistä oli liitteitä. Kirja oli kuitenkin välillä vähän raskastempoista, kun nimiä ja tapahtumia vilisi runsaasti. Alunperin lainasin tämän matkalukemiseksi, mutta kirjan painon takia en sitä sitten raahannut mukaan, että tuli vähän kiire lukea se loppuun.

Laittomia pidätyksiä, vangitsemisia, murtoja, vakoilua – huipputoimittaja paljastaa myyttisen FBI:n historian

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Child, Lee: Teksas palaa

Teksasin helle on paahtava, ja tienposkessa liftaavalle Jack Reacherille on yhdentekevää, kuka hänet poimii kyytiinsä. Silti hän yllättyy noustessaan ilmastoituun Cadillaciin, jonka ratissa on häikäisevän kaunis, nuori ja rikas nainen. Nainen kertoo, että hänen miehensä on vankilassa ja mukiloi hänet tajuttomaksi ulos päästyään – ellei peräti tapa.

Reacher ei voi jäädä välinpitämättömäksi naisen vetoomukselle vaan järjestää itsensä töihin Carmenin jättifarmille ottaakseen selkoa ongelmista. Niitä tuntuukin riittävän: paikka tihkuu valheita ja ennakkoluuloja, vihaa ja murhanhimoa.

Reacherilla tuntuu olevan seinä vastassa. Carmenin perhe suhtautuu häneen vihamielisesti. Poliisiin ei voi luottaa. Lakimiehet eivät suostu auttamaan. Reacherille ei jää muuta keinoa kuin ryhtyä suoraan toimintaan…

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *Pidän kirjoista, joissa tapahtuu koko ajan. Juuri näihin dekkareihin sopii suora toiminta, eikä syvällinen mietiskely. Toki Jack Reacher on perinteinen sankari, joka pistää konnat kuriin ja järjestykseen on tietenkin se kaikkein voimakkain kaikista. Mutta sopii tähän tyyliin.

Tässä kirjassa sai kyllä loppuun asti miettiä, että kuka on syyllinen ja kuka syytön. Teksasin maisemia oli kuvailtu runsaasti, varsinkin kuumuutta. En tiennyt, että sitä voidaan kuvailla niin monella tapaa. Mutta onhan eskimoillakin lukemattomia sanoja lumelle.

Suosittelen jännityksen ja toiminnan ystäville. Lee Child osaa hommansa ja kirjapinossani odottelee jo seuraava osa. Nämä toimivat hyvin ihan yksikseenkin, vaikka tarinoissa välillä viitataan menneisiin.

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Matka: Risteily, Visby - Kööpenhamina - Norjan rannikko

28.6 Torstai
Lähtö Helsingistä, ei tuulista. Onneksi. Laivalla löydetiin heti tuttuja naamoja ja Lysykin oli töissä. Jää kuulemma vuoden päästä eläkkeelle. Tulee kyllä ikävä, jos ei osuta enää samaan aikaan reissuun :-(

29.6 Perjantai - Visby
Täällä oli kuulemma satanut edellisinä päivinä ja ollut kylmä. Nyt aurinko paistoi täysin pilvettömältä taivaalta ja oli helle. Ei edes tuullut. Aamupäivällä käveltiin ensin pieni kierros kaupungilla, mutta mikään paikka ei ollut vielä auki. Kumma, koska oli kuitenkin normaali perjantai. Mutta vasta kymmeneltä avasivat joka puolella.

Käytiin laivalla juomassa kahvit ja suunnistettiin takaisin. Nyt olivat jo kaupatkin auki ja ihmisiä paljon enemmän. Tuuli alkoi hieman nousta, mikä aiheutti pientä päänvaivaa sen suhteen, että laitanko matkapahoinvointilaastarin vai en. Laitoin sen lopulta, mieluummin se hieman uivelo olo siitä, kun oikeasti huono olo. Se oli kuitenkin ihan turhaa, koska ei se mitään keinunut.

Illalla

30.6 Lauantai - Kööpenhamina
Täällä myös upea ilma, ihan shortsikeli. Aamulla lähdetiin kiertoajelulle ja oppaaksi sattui suomalainen nainen, joka oli tosin asunut Tanskassa pitkään. Nähtiin pieni merenneito, joka siis oli todella nimensä veroinen. Pieni. Sen jälkeen pyörittiin keskustassa tärkeimmät nähtävyydet. Ihan kivan oloinen kaupunki.

Miehelle iski perinteinen vatsatauti, joten laivalle palaamisen jälkeen sain pyöriä loppuillan yksin laivalla ja kaupungilla. Mutta onneksi tauti talttui seuraavaan aamun mennessä.

Aamulla olin odottanut kovasti Juutinrauman sillan näkemistä. Kuvittelin sen jotenkin massiiviseksi kolossiksi keskellä merta. Nojoo, ei se sitten niin iso ollutkaan. En edes tajunnut sillan olevan SE silta, ennenkuin kapteeni niin kuulutti.

1.7 Sunnuntai - Merellä
Tämä päivä vietettiin merellä. Ei ei tapahtunut muuta kuin armotonta kirjojen lukua ja syömistä. Ei keinuntaa tms. ikävää. Mutta ei mitään raportoitavaakaan.

2.7 Maanantai - Bergen
Tällä kertaa otettiin laivan oma retki, jolla pääsi näköalapaikalle ylös pilvien luokse. Onneksi otettiin, koska omitoimimatkailijana olisimme joutuneet jonottamaan aika kauan. Matka ylös tehtiin pikkujunalla, tai vaunuhan se oli. Siinä kohtaa hieman pelotti. Mutta kannatti mennä. Vaikka ilma oli ehkä hieman viileämpi, näköalat olivat huikeat yli Bergenin.

Tämän jälkeen käytiin Norjan oman säveltäjän Griegin kotipaikassa. Se nyt oli ihan ok, vaikka kyseisen herran sävellyksistä en montaa tunne.

3.7 Tiistai - Geyranger
Tämä paikka on yksi kauneimmista vuonoista, sen perällä on pikkuinen kylä, jossa saa kyllä puolikkaan päivän kulumaan kivasti. Kuljetus laivalta tapahtui pienemmillä veneillä, koska satamaan tuolla ei ole mitään asiaa isolla laivalla.

4.7 Keskiviikko - Molde

5.7 Torstai -Brönnesund

6.7 Perjantai - Lofootit

7.7 Lauantai - Tromssa

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Mäki, Reijo: Marraskuu on musta hauta

Jussi Vares varjostaa idänkaupan konsulttia ja tämän syrjähyppyjä Tallinnassa. 
Huimassa seikkailussa pyörivät mukana niin lännestä tilattu palkkamurhaaja, suomalainen jobbari, gruusialainen KGB-pomo kuin suloinen virolaishuorakin

Luin tätä laivareissussa. Ja nyt on myönnettävä, että ei tästä nyt kyllä jäänyt mieleen oikein mitään. Mutta taattua Varesta. Tätä en ollut lukenut aiemmin. Tarkoitukseni olisi lukaista läpi Varekset alusta asti. Varsinkin näitä alkupään tarinoita en niin muista.

Mutta tarinan kuvio on siis vanha tuttu. Vares tapaa naisia, juo viinaa ja siinä sivussa ratkoo jotain mysteeriä. Josta saa toivonmukaan rahaa ostaa lisää viinaa ja viihdyttää naisia.

Tarvitseeko kesädekkarilta enempää vaatiakaan?

torstai 5. heinäkuuta 2012

James, E.L: Fifty Shades of Grey / Sidottu

Luin tämän ensin reissussa englanniksi, kun sattui olemaan kätevästi e-kirjana. Suomeen tultuani sain kirjan käsiini myös suomenkielellä. Ja luin sen samantien uudestaan.

En lukenut ehkä niinkään siksi, että olisin pitänyt kirjaa mitenkään kovinkaan loistavana, vaan enemmänkin siksi, että en ihan ensimmäisellä kerralla tajunnut, mikä tässä oli niin kamalan ihanan mahtavaa. Mutta eipä se ihanuus oikein auennut suomenkielelläkään.

Kirjassa on siis komeita miehiä, viattomia naisia, valtaa, rahaa ja seksiä. Eli kaikkea, mistä kunnon lomalukeminen koostuu. Ja olenhan toki lukenut Houkutukseni hiirenkorville, tämä kirjasarjahan on alunperin Twilightin fanficcia.

Mutta näistä kaikista huolimatta en oikein missään vaiheessa päässyt kirjaan sisälle. Se saattoi johtua siitä, että samaan aikaan, kun luin kiihkeitä seksikohtauksia, viereisessä pöydässä istuvat eläkeläismummot vertailivat kutomiaan sukkia. Tähän hetkeen olisi ehkä ennemminkin sopinut Pieni Lankakauppa.

Mutta, en usko, että tämä johtui siitäkään. Kirjassa siis ökyrikas Christian Grey yrittää saada viatonta opiskelijaa Anastasiaa kirjoittamaan itsensä kanssa arveluttavan sopimuksen heidän yhteisestä seksielämästään. Tai siis Anastasiaa arveluttaa. Ja Grey lahjoittaa siinä sivussa Analle kalliita lahjoja, mutta yrittää myös kontrolloida hänen elämäänsä. Koko ajan vaan oikestaan hoin Anastasialle mielessäni, että älä vaan kirjoita sitä sopimusta. En pitänyt ollenkaan ajatuksesta, että hänestä olisi tullut tahdoton nukke Christianin leikkeihin. Vaikka olisi sitten ollut kuinka kiihkeää hyvänsä.

Samat asiat, joista olin aivan myyty Edwardin kohdalla, lähinnä ärsyttivät Christianin kohdalla. Mutta, ehkä olen lukenut liikaa vähän vastaavia tarinoita viime aikoina. Ehdottamasti kyllä aion lukea kirjan jatko-osatkin, mutta ne eivät päässeet ihan heti lukulistani kärkeen.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...