****************************************************
Yliluonnollinen dekkari. Tämä varmasti kuvaa parhaiten tätä kirjaa. Minä pidin. Kirjassa päähenkilönä hyörii hyvin samankaltainen neitokainen, kuin Harrisin edellinenkin sankaritar. Ajatustenlukija Sookie, joka kaveerasi vampyyrien ja ihmissusien kanssa.
Mutta ei se haittaa, molemmat daamit ovat aikaansaapia nuoria, joita tämä maailma näin laman aikana kaipaa. Harper on saanut kykynsä salamaniskun seurauksena ja hän kammoaa ukkosta yli kaiken. Hän kuulee kuolleet. Voin kuvitella, että vierailut hautausmaalla ovat aika mielenkiintoisia. Tässäkin kyllä pyöritään niissä maisemissa muutamaan kertaan. Sen lisäksi, että Harper siis kuulee kuolleet, hän myös näkee heidän viimeiset hetkensä. Jotka usein ovat väkivaltaisia.
Ekassa osassa Harper etsii velipuolensa kanssa pienessä kaunpungissa kadonnutta tyttöä. Tuntuu, että jokaisella on oma lehmä ojassa, joillakin jopa koko navetta. Sisarukset molemmat virittelevät jotain romanssipoikasta tahoillaan, mutta lopulta he ovat kuitenkin kahdestaan, eikä oikein kehenkään voi luottaa. Kirjassa tapahtuu koko ajan, ja se on pidetty sopivan lyhyenä. Ei pitkitetty liiikaa.
Taatusti luen sarjan seuraavatkin osat. Pidän näistä kirjoista, jossa ei tarvitse sen kummemmin ajatella, lukee kirjan, ja sen jälkeen sen voi unohtaa. Siitä jää kuitenkin hyvä mieli, ei harmita, että tuli luettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti